Charlie Hebdo 7.1.2016

Oikeusmafia!?

Tein eilen ns. "testisoiton" ja soitin Etelä-Pohjanmaan oikeusaputoimistoon Seinäjoelle, tarkoituksenani oli keskustella tutun oikeusavustajan kanssa heidän tekemästä ns. "oikeudellisesta arvioinnistaan"? No, laitoin kännystäni numeronäytöneston päälle ja asiallisesti tiedustelin, että "olisiko herra se ja se paikalla ja tavattavissa. Minulle vastattiin, että "juuri nyt on palaveri" ja hetkenaikaa vielä pölistyämme puhelimessa, toimistovirkailija sanoi, et "nyt on juuri vapautunut ja yhdistääkö hän - hänelle"..

Vastasin, et yhdistä vain, mutta sitten minulta alettiin vaatia, et mun pitäis ilmoittaa "sotuni"? Hämmästykseni oli melkoinen, et hei mitä haloo? Halusinhan vain keskustella julkisen oikeusavustajan kanssa, mutta en päässyt, koska en suostunut kertomaan syntymäaikaani ja sosiaaliturvatunnusta? MITÄ HELVETTIÄ!

Olen ymmärtänyt, että julkisten oikeusavustajien ja oikeusaputoimiston kanssa pitäisi pystyä keskustelemaan niin halutessa myös anonyymisti, mutta ainakaan näin E-Pohjanmaalla se ei ole mahdollista..?

No, ymmärtäähän SEn erkkikin, kun ensin piti antaa oikeusapupäätös "isyyden kumoamiseen", vaikka näin DNA-aikakautena se on kerralla poikki ja tarkoittaa isyyden selvittämistä, eli vielä kerran Suomeksi: vahvistamista!! Siinä se virheellinen ja väärä dna kerralla kumoutuu ja tietääpi, kenen poikii ollaan..

Voihan räkä, kyllä on oikeusmafia konsanaan!

Erään kuuluisan urheiluselostajan sanoin 1995: "se on siinä"

Toisin, kun 15.12.2015 blogipäivityksessäni ilmoitin, niin julkistan tämän siviilikanteen nyt sellaisenaan. Haastehakemus Jacob Södermanin isyyden vahvistamista varten Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeudelle Seinäjoelle 28 päivänä joulukuuta 2015:

Hyvää ja rauhaisaa joulua, sekä paprempaa vuotta 2016

Jacob Magnus Söderman, Euroopan Unionin entinen oikeusasiamies 1995-2003.

Isyysasia rauhoitettiin siten, että vaikka kanteen isyyden vahvistamiseksi olisi voinut jättää jo joulukuun puolivälissä (käräjäoikeudelle), niin  se lähtee "käsistä", vasta joulun jälkeen ja ennen vuodenvaihdetta.

Oikeuspaikaksi tulee Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus, jonne haastehakemus jätetään sillä perusteella, että se on "lapsen", eli minun kotipaikka (Alavus). Tekstiä poistettu lisäyksin (päivitys jutun lopussa 12.1.2016).

Valtuuttamana avustajanani toimii kokenut Lahtelainen asianajaja Hannu Viitanen (alla) ja jossa hänestä Ylen  juttu 25.7.2013:

Asianajaja Hannu Viitanen, Lahti.

Keskusteltuani avustajan kanssa, sekä erään hyvin tuntemani haastemiehen, niin jutun pääkäsittely todennäköisesti tulee menemään "maalis/huhtikuulle" ja kun kyseessä on riita-asia ja siten myös julkinen vireille tultuaan, niin oheistan nyt liitteeksi tuon 28.12.2015 jätetyn haastehakemuksen. Myöhemmin ja oikeudelta ilmoituksen saatuani (haaste ja J. Södermanin vastine ym.), niistä sitten erikseen:

Vokrasuhteen (sopimuksen) purku kaupungin ja sen jäsenen välillä ei saata olla vain tunnekysymys

Kun kaupunki lähtee niinkin rajuihin toimiin, kuin toistamiseen varoittamaan (kirjallisesti) sen vuokralaista, niin faktoja pitää olla ja kyseeseen ei saata tulla jokin asuinyhteisön muiden vuokralaisten keskenään tekemä "huutoäänestys".

Meidän tapauksessa oli kahteen eri otteeseen syksyllä 2011 ja nyt kesällä 2015 annettu kirjallinen varoitus kahden eri asukkaan keräämällä ns. "nimilistalla" ja häätötoiveella. Kaikki väitteet sellaisenaan oli Alavuden Vuokratalot Oy ja Alavuden Vuokra-asunnot Oy (nykyinen yhtiö), sellaisenaan hyväksynyt meidän häädönkohteilta selvitystä pyytämättä ja kuulematta?

Mihin hukkuin tuo 4 vuotta tuossa välissä? Miksei Laaksot tuona pitkänä ajanjaksona ollut tuottanut "häiriötä ja mielipahaa allekirjoittaneille naapureille"? Miksi vasta nyt? Siinäpä on oivallisia kysymyksiä, jotka Laaksot pystyvät seikkaperäisesti ja varsin selkeästi näyttämään mahdollisessa oikeuskäsittelyssä, mikäli niin pitkälle mennään. Löytyy ne myös Laakson blogistakin, tunnisteen "yhteisöllisyys" alta mm. 9.8.2015 päivitys, sekä toisesta blogistani saman tunnisteen alta 22.7.2015 päivitys http://laaksoek.blogspot.com/

Saamaamme  kohtelua aina 2009 syksystä alkaen, kun vielä saimme asua rauhassa ja ilman alituista vainoa ja pahantahtoisuutta Alavuden - Sapsalammella 6½ vuotta, ilman mitään ongelmaa naapureiden, saati kaupungin taholta, kunnes nuo 2 rivitalokiinteistöä myytiin alkuvuodesta 2011. Näin ja tällä menettelyllä Laaksot saatiin tuolloin "pakkohäädettyä" uuden omistajan toimesta, jolla kiinteistökauppaan perustuen, oli luonnollisesti oikeus irtisanoa vuokrasuhteemme. Rakennusarkkitehti tarvitsi molemmat kiinteistöt omaan käyttöönsä ja ne alennusmyynnillä kaupungilta sai, alle markkinahinnan, kun kaupunki oli niitä myynyt omilla nettisivuillaan 1½ vuotta ja mainostanut maakuntalehdissä, niin ostajan löytäminen oli jostain syystä vaikeaa ja hintaa piti kiihkeästi pudottaa! Huomattavaa tuossa oli se, että kun olimme tutustuneet uuteen omistajaan ja vuokranantajaan, niin hän minulle pahoitteli sitä, että meni ostamaan ko. kiinteistöt. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun olin häntä pyytänyt tutustumaan tähän blogiini..

Varsin merkillistä oli sekin, että kaupunki haki ARA:n lainoittamiin kiinteistöihin myyntilupaa vasta kaupanteon jälkeen? Ymmärtääkseni, muuntilupaa olisi pitänyt ARA:lta hakea heti ja viimeistään siinä vaiheessa, kun kaupungin valtuusto antoi luvan kiinteistöjen myynnille? Kannattaa lukea blogistani "yhteisöllisyys" alusta asti kaikki, niin saa käsityksen siitä, millaiseksi helvetiksi tämä keskittämisasuminen meille on muodostunut. Alunalkaen, meidät ohjattiin valmiiseen "pesään" jossa talonmies alkoi heti meitä häätämään ja siihen häätökuoroon osallistui muitakin asukkaita, mutta vailla ilman fakta perustetta!?

Voisi kuvitella millainen meteli siitä lähtisi käyntiin jos vaikka jotain turvapaikanhakijaa tai maassa jo turvapaikan saanutta esim. Somalia lähdettäis vastaavasti "nimilistoilla" häätämään, pelkästään ihonvärin, kulttuurin ja uskonnon vuoksi? Luulisin, että tasa-arvovaltuutettu, vähemmistövaltuutettu ja eduskunnan oikeusasiamies nostaisivat asiasta helvetinmoisen metelin!

Sinnikkyys- ja periksiantamattomuus palkitaan!

Kuvassa Alavuden virastotalo, jossa sijaitsee Etelä-Pohjanmaan oikeusaputoimiston Alavuden yksikkö. "Ken tuosta ovesta käy, saa kaiken toivon heittää"..

Yli viikko meni "5 minuutin" tulostukseen, kun aiempi sama päätös oli tehtynä valmiiksi (omalle julkiselle). Tuo päätös sisälsi kaikenlaista venkoilua ja paras niistä oli se, että vaikka avustajani minun ohella oli pyytänyt päätöstä "isyyden kumoamiseen/vahvistamiseen", niin edelleen he hauskuuttivat meitä pelkästään "isyyden kumoamisella"? No, se nyt on aivan sama, sillä nyt saatiin potkaistua juttu liikkeelle!

Tuosta Etelä-Pohjalaisesta oikeusapukulttuurista ym. voi käydä tutustumassa 5 vuoden takaiseen, kun minulta evättiin oikeusapu EU-tuomioistuimeen ja silloin katsottiin, ettei asiallani ollut "erityisen painavia syitä". Tuolloin oikeusministeriön kansainvälinen yksikkö 23.8.2010 antamallaan päätöksellä eväsi oikeusavun Lapuan oikeusapuyksikön pyynnöstä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin samaan aikaan oli useasti toista mieltä ja langettikin Suomelle useita ratkaisuja, joissa katsottiin isyysasioissa ihmisoikeussopimusta rikotun. Sama yleissopimus ihmisoikeuksien- ja perusvapauksien kunnioittamiseksi on sellaisenaan voimassa myös EU-tuomioistuimessa, johon minulle ei lupaa valtion taholta suotu!? Voi käydä tutustumassa: "Kanne EU-tuomioistuimeen".

Jossain vaiheessa tulee pakostakin eteen mm. valtion vahingonkorvausvastuu tästä elämänpituisesta kiusaamisesta ja syrjinnästä. Jokainen tahollaan voi jo valmiiksi miettiä, mitä sitä on tullut tehtyä ja nyt viimeksi "Etelä-Pohjanmaan oikeusaputoimi koko johdollaan"!

Avustajani tietoja en anna julki, sillä juuri nyt meillä on erityisen hyvä keskinäinen luottamus ja toivon niin jatkuvan, horjuttamisyrityksistä huolimatta. Tämä takaa hänelle työrauhan!

Tähän lopuksi vain lyhyesti totean, että kansainvälisesti kun valtio haluaa miellyttää, niin johonkin täysin epämääräiseen Ruanda oikeudenkäyntiin voidaan satsata miljoonia vain todistaakseen maailmalle, että olemme "muka, muka oikeusvaltio". Samanaikaisesti EIT antaa useita langettavia "tuomioitaan" Suomelle lastenoikeuksien eväämisestä ja syrjimisestä, niin ei viitsitä moiseen heittää "muutamaa tuhatta euroa", että saataisiin jonkin hiton erkin perhehelvetti päättymään:

Kuin kaksi marjaa tai karviaista

Kuvassa Kyösti Sallinen vas, ja hänen isänsä Yrjö Partinen, oikealla, keskustelee avustajiensa kanssa. DNA-tutkimuksella saatu tutkintatulos yli 99,999 varmuudella Partinen oli siittänyt Kyösti Sallisen. Helsingin hovioikeus palautti Yrjö Partisen valituksen johdosta (harasi dna-tutkimusta vastaan), takaisin Tuusulan käräjäoikeuteen 9.1.2014.Tuusulan käräjäoikeuden tuomio 21.3.2014, L 11/2426, tuomionumero 14/3137, Yrjö Partinen vahvistettiin Kyösti Sallisen isäksi.

Juttuun voit tutustua tässä blogissa tunnisteesta "lastenoikeudet" ja sieltä löytyy päivitykset "21.9.2012, 17.4.2013, 9.1.2014 ja 29.3.2014".

Jacob Söderman vas ja kuva lienee otettu aikajänteellä 1982 - 1985. Blogisti itse oikealla profiilikuvassa ja kuten näkyy, niin hiukka "väsyneenä". Näissä kuvissa ei esiinny isää, saati poikaakaan? Tähän oli päätynyt aikoinaan Porvoon kihlakunnanoikeus, vaikkakin laajempi veritutkimus keväällä 1989 antoi 83,1% todistusvoiman! Isyyden poissuljenta/vahvistaminen vaatii tänäpäivänä yli 98% todistusvoimaa oikeuskäytännössä!! Perkele!!!

Tässä laitan nyt ensikerran kaiken blogiin, alkuperäisistä pöytäkirjoista - päätöksineen kopiot ja vielä haluan huomioitavaksi, että oikeuden ääninauhoilta, joita ei enää ole (juttu lainvoimainen), on jutun pöytäkirjat - päätöksineen, kaikkineen, saatu näyttämään kovin "kauniilta". Merkillepantavaa on se, että julkisen oikeusavustaja Kimmo "OP" Holmbergin Vaasan oikeusapupiiristä eilen, piti sitä "ok:na"?. Hänen mielestään ko. ratkaisussa ei ole mitään ihmeellistä ja pitää sitä (oikeusvoimaisenakin)!? Totuuden siemen sieltä kyllä valistuneelle, tarkkasilmäiselle lukijalle löytyy.

(Päivitys 21.10.2015): 

Porvoon kaupungintalo, jossa aikoinaan istuttiin myös oikeutta.

Muistui mieleeni sellainen episodi ja erikoinen, jossa kihlakunnantuomari Kristiina Martimo jäi nolosti kiinni ja "hame nilkoissa"!

Oli lokakuu 1988 ja ensimmäinen oikeudenkäynti oli istuttu 19 päivä ja soitin kihlakunnanoikeuden yleiskansliaan tiedustellakseni, "milloin on välipäätöspöytäkirjat valmiit, että voisin ne noutaa". Ilmoitettiin, että menee n. 2 viikkoa..

Marraskuun alussa, tarkempaa päivää muistamatta, menin käymään tuomiokunnan kansliassa ja tiedustelin välipäätöstä. Kanslisti, katseli juuri hyväksyttyjä pöytäkirjoja mapeista ja totesi, "ettei ole täällä".. Hän meni vielä kihlakunnantuomarin virkahuoneesta tarkistamaan, että "löytyisikö sieltä"..

Jonkinajan kuluttua, tuli kanslisti nolon näköisenä ja tuskastuneena ilmoitti minulle, että "kihlakunnantuomari Martimo on käymässä Helsingissä ja että pöytäkirjat ovat hänen matkassaan, joten hän ei voi minulle jäljennöksiä antaa".. Pyysi tulemaan hakemaan myöhemmin.

Tuo kertoi sen oleellisen! Ilmeistä siis oli, että Kristiina Martimo oli käymässä Uudenmaan lääninhallituksessa tapaamassa Jackea ja kenties miettivät yhdessä pöytäkirjan ja välipäätöksen "ulkoasua", missä muodossa se uloskirjoitetaan. Olihan jutun ensimmäinen istunto varsin *tunteikas*!