Muistan kuin eilisen päivän sen, kun eräs lapsuudenaikainen tyttöystävä kysyi minulta, että "eikös sinun isäsi ole ministeri"? Vastasin hänelle, et mun faija on ihan tavallinen sähköasentaja vaan.. Tähän hän sitten, et "anteeksi vain, mut mun iskä kerto et sun iskä olis entinen ministeri". En osannut muuta kuin nauraa ja asia oli sillä kuitattu. Ei ole naurattanut enää vuosikymmeniin!
Varhaislapsuuteni oli hyvä. Mulla oli onni, että oli rakastavat isovanhemmat Yrjö ja Alli Alasippola. Tästä juontuikin mieleeni se, että Jacob Söderman kävi vaimonsa kanssa "salatapaamassa" minua, kun olin 10 vanha pikkupoika.
Vanhempani edesmennyt Toivo Alasippola (1999) ja Terttu Alasippola pitivät pientä motellia Orimattilassa - Lahdentien varressa vuosina 1973 - 1976, jolloin Toivo Alasippola haki- ja teki henkilökohtaisen konkurssin, jossa häntä avusti Orimattilalainen juristi Esko Rantanen. No, tuolloin minulla oli tapana aina silloin tällöin iltaisin käydä vaarini Yrjön luona pelaamassa pasianssia (korjaus: marjapussia)..
Muistan hyvin kun eräs ilta Alli mummo soitti minulle motellille ja pyysi, et "pappa haluais pelata Erkin kanssa korttia" ja pyysi käymään. Vuosi oli 1975 ja oli syksyinen ilta. Minulla ei ollut matkaa motellilta kuin 300 metriä mummolaan ja pinkasin sen pellonpoikki..
Kun saavuin perille, niin kahvit oli keitetty ja pientä naposteltavaa oli Alli mummo laitellut. Me Yrjön kanssa aloitimme korttipelin ja pappa tapansa mukaisesti oli ottanut "kaljan tai kaksi".. Samalla kun pelasimme, niin minä vääntelin hänelle sätkiä koneella ja olin aika taitava siinä. Toistatuntia kun olimme pelanneet, niin ovikello soi ja Alli meni avaamaan. Kylään tuli minulle tuntematon tumma pitkä mies ja naishenkilö, jonka päättelin olleen tuon miehen vaimo. No, Alli mummoni heti kysäs "saisko herrasväelle olla kahvia"? Tuo komiat pulisongit omaava mies vastasi "kiitos ei. Olemme vain pikaisesti läpikulkumatkalla ja Helsinkiin menossa"..
He vain seisoskelivat n. 10 minuuttia ja katselivat minua ja pelaamistamme. Muistan sen syvällisen tuijotuksen ja pettymyksen siitä, kun minä väänsin papalle sätkätupakoita. Nyt aikuisiällä palaset loksahtivat ja ymmärsin, että Jacob Södermanhan se halusi erkki pojan nähdä, mutta ei pitänyt siitä, että tein sätkätupakoita vaarini pyynnöstä ja Yrjö oli tilanteen rakentanut vielä niin, että oli olutpullo näkyvillä..
Yrjö Alasippola oli tuohonaikaan ja jo paljon ennen sitä eräänlainen "suhdetoimintamies". Hän osasi vedellä naruista ja voidellakin, paikallispoliitikkoja ja virkamiehiä.
Missään vaiheessa lyhyen käyntinsä yhteydessä he ei esittäytyneet ja kun kysyin vaariltani pelatessamme "keitä he olivat", niin vastaukseksi sain vain että "papan tuttuja"..?
No, tuosta käynnistä ei mennyt kuin vuosi, niin motelli laitettiin nurin. Siinä ei äidilläni ollut poikkinaista sanaa, vaan Toivo Alasippola haki henkilökohtaisen konkurssin. Sitä ennen hän selvitti veritutkimuksin paikallisen lääkärin ja lastenvalvojan avustuksella, ettei ole biologinen isäni. Tämä tapahtui hetkeä myöhemmin tuosta Jacob Södermanin ja vaimonsa käynnistä.
Kävimme kahteen eri kertaan ilta-aikaan lastenvalvojan luona kotona Orintorneilla - Orimattilassa ja muistan vielä lastenvalvojan nimenkin Jaakonsaari ja mikä erikoista tuohonaikaan, niin mies. Se nimi luki hänen ovessaan.
He keskustelivat noissa tapaamisissa "tulevasta isyyslaista ja minusta". No, uusi isyyslakihan tuli voimaan 1.10.1976! Nuo tapaamiset tapahtui noihin aikoihin..
Sitten meni pari viikkoa ja menimme Toivon kanssa ilta-aikaan Orimattilan terveyskeskukseen ja meistä otettiin kummastkin verinäytteet kyynärtaipeesta 2 pullollista verta. Lääkäri joka ne otti oli Aarre Joensuu Orimattilalainen pitkäaikainen paikallislääkäri.
Kun kysyin syytä, että miksi meistä otettiin näytteet, niin Toivo vastasi hieman vaikeanoloisesti, että "meissä on jokin virus jota tutkitaan"..
Meni joitain kuukausia ja sitten alkoi "supina"? Muistan kun Lahja tätini Toivon vanhin sisko kävi kylässä, niin hän Alli mummolle oli kiukkuisesti tokaissut, että "olishan se pitänyt tajuta jo aikaa sitten, kun on eri veriryhmäkin".? Minä pikkupoikasena vain hämmästelin sitä sukulaisten supinaa ja kiukkuisuutta.
Sitten peli koveni ja 1977 Toivo haki Tertusta avioeroa ja minä olin se "pelinappula". Vanhempani riitelivät siitä, kumman huoltoon minä jäisin ja heitä ei lainkaan tuntunut kiinnostavan se, että pesueessamme oli minun lisäksi vielä Ilkka ja Jukka veljeni. Heistä vanhempani ei vaivautunut riitelemään. Kaitpa se oli sovittu jo!
Myöhemmin oikeus määräsi kaikki kolme poikaa Toivo Alasippolan huoltoon ja mutsi jäi pelissä toiseksi. Se omalta osaltaan kuvastaa ja kertoo paljon ja oleellisen hänen moraalistaan ja "kunniallisuudestaan".
Minulla alkoi kouluvaikeudet tuolloin, sillä oli äärimmäisen raskasta kun puolin ja toisin sai kuulla jatkuvaa solvausta ja panettelua vanhemmiltaan - toisilleen ja siihen kuoroon osallistui vaarikin sanoen, et "jos vielä kerrankin meet sen huoran luo, niin tänne ei ole mitään asiaa".. Peli muuttui kovaksi!
Kovan kasvatuslinjan kannattajat saivat tilaisuutensa 1979, kun oli paljon lintsaanut koulusta, sillä en jaksanut käydä siellä omien kotiriitojen tähden ja sitten päälle vielä se, että olin jatkuvasti muutamien opettajien ja rehtorin silmätikku. Joskus jopa koulun keskusradiosta kovaan kajautettiin, että "Erkki Alasippola rehtorin kansliaan".. Jos tämä ei ollut leimaamista, niin sitten ei mikään?
Rehtori Tuija Välimaa (Yrjö ja Alli Alasippolan ex. vuokralainen) teki muutaman kerran tuon keskusradiotemppunsa ja syynä siihen oli joku "tupakointi välitunnilla tai joku muu melko vähäpätöinen asia". Minut olisi voitu hakea asiallisesti luokastakin?
Koulunkäyntini ei siis tästä ainakaan parantunut, mutta sitten alkoi tapahtumaan. Olin parin lapsuudenajan kaverini kanssa erään huoltoaseman edustalla ilta-aikaan Orimattilan keskustan läheisyydessä Lahdentiellä tupakilla, niin eräs polkupyörällä ohiajava naishenkilö n. 35-45 vuotias, huusi, että "oletkos sinä se Alasippolan poika. Se huoranpenikka". Tuon huudettuaan, tuo nainen kiristi tahtiaan ja pinkoi karkuun..
Minua asia jäi vaivaamaan ja päätin muutamaa päivää myöhemmin kostaa sen. Jäin ilta-aikaa passiin ja odottelin häntä, et kun sain tietää, että hän on Orimattilan Virke Oy:llä töissä, niin tuo on hänen työ/kotinsa lenkki, jonka hän matkaa polkupyörällä. Odottelin "puskissa" kivi valmiina varattuna ja suunnitelmani oli, et ajan rinnalle polkupyörällä ja nakkaan ämmää "huoranpenikaksi" huutelijaa kivellä päähän.. Näin sitten teinkin ja sillä oli kohtuullisen kova hinta!
Muutaman päivän päästä poliisit hakivat minut koulusta ja veivät kuulusteluun, jolloin järkytyin todenteolla. Minua epäiltiin "ryöstön yrityksestä", vaikken tehnyt mitään muuta kuin heitin kivellä päähän. Kun tuon tein, niin tuo nainen kaatui pyörällään ojaan ja jos olisin häntä nyt jotenkin yrittänyt "ryöstää", niin olisihan minun silloin pitänyt sännätä hänen peräänsä ja yrittää tehdä jotain..
Minä pinkosin nauraen polkupyörälläni kotiin ja tuli hyvä ja helpottunut olo, kun sain tuon solvaamisen kuitattua. Ei auttanut, sillä peli koveni taas muutaman potenssin, sillä kuulusteluihin soitettiin lastenvalvoja paikalle ja tämän jälkeen poliisit totesivat minulle, että "sinä erkki lähdet nyt Pernasaaren koulukotiin"..
Minua lähdettiin viemään 2 tuttua poliisikonstaa ja lastenvalvoja Saab 99:llä. Kävimme kotonani hakemassa vaatteita ym. niin kaikki "oli ennalta valmiiksi pakattuna 2 pahvilaatikkoon".. Kotona ei kestänyt kuin muutama minuutti ja matka kohti Jyväskylää ja Pernasaarta alkoi..
Matkaan meni n. 2-2½ tuntia ja olin jonkinlaisessa shokissa koko matkan ja perille päästyämme itkin vuolaasti koulukodin sosiaalityöntekijän huoneessa. Olin paniikissa!
Minut vietiin Pernasaaressa vanhalle vankilaosastolle, jossa oli pihalla ylväät 5-6 metriset muurit ja sellit oli vankisellit, joissa ikkunoina panssarilasia. Ensimmäiset 3 kuukautta vietin siis vankilaolosuhteissa - käyden koulua ja tehden nahkatöitä. Sitten pääsin avo-osastolle, kun käytös oli hyvä ja koulumenestyskin parani.
Keväällä 1980 pääsin Pernasaaren koulukodista pois ja kevättodistuksen arvosana paranivat, keskiarvon ollen 7,5. Olihan se huomattava parannus kun se Orimattilassa seiskaluokalla oli 4,5?
En nyt tämän enemmälti mene menneisyyteen tässä kirjoituksessa, mutta voin vain sanoa, että tuo koulukotireissu oli valmistautumista pahempaan ja siitä enemmän löytyy tästä blogista tunnisteen alta "Lehdet 1988-2001".
Tuli vuosi 1982 ja Uudenmaanläänin uudeksi maaherraksi Mauno Koivisto nimitti Jacob Södermanin. Jacke oli joutunut olemaan poliittisessa paitsiossa 10 vuotta sen tähden, kun oli saanut suututettua Urho Kekkosen, Ahti Karjalaisen II hallituksen aikaan.
Terttu näki tilaisuutensa koittaneen ja kun Jacob oli astunut virkaansa, niin mutsi rupes hyppäämään lääninhallituksessa. Muistan eräskin kerta, kun hän oli käymässä, niin hänellä oli paljon asiapapereita pussissaan ja niitä selaillessani löysin oman rippikuvani? Kun kiukustuneena kysyin syytä, että "miksi mun rippikuva on täällä sun papereittes joukossa", niin mutsi vastas tähän "näytin uudelle maaherralle sun kuvaasi ja kerroin, että sinä olet se syy, jonka vuoksi hän jaksaa taistella"..
No, ei mennyt kauaakaan, kun kävin enojeni luona maalikaupassa Erkontie 1:ssä Orimattilan keskustassa, niin kahvittelimme yläkerrassa ja juttelimme niitä näitä. Paikalla oli enoni (edesmennyt) Erkki Laakso ja nuorin eno Heikki Laakso. Erkki kysyi minulta, että "tietääkö se pikkuerkki kuka on uusi maaherra"? Heikki hermostui ja tokas tiukkaan sävyyn, et "mitä sä nyt tollassii tyhmii kyselet. Et eihän nyt 17 vuotiasta politiikka kiinnosta?
Tuolloin ja tuo kysymys oli se sysäys, et aloin pikkuhiljaa miettiä josko sittenkin.. Niinhän se sitten oli, kun siltä näyttikin, mutta se ei ole minua auttanut, kun vastassa on (herra Valtio) Jacob Söderman, niin minulla ei ole ollut mitään toivoakaan saada häntä verikokeisiin ja myöhemmin dna tutkimuksiin. Parhaani yritin ja 30 vuotta jaksoin..!!
Näin jälkikäteen ja aikuisiällä omia tutkimuksia kiinnostuksesta tehden, olen ymmärtänyt senkin, että miksi edesmenneellä Toivo Alasippolalla oli aina tuolloin 70- luvun alussa sloukan "Imatran Voima" ja minä olin hänelle milloin "paska jaakko", kun olin jotain pahaa tehnyt tai sitten olin muuten vaan "karva jaakko"..hah.hah.
Jacob Söderman kuului tuolloin vuodesta 1971 Imatran Voiman hallintoneuvostoon, eli sekin selvisi näin yli 40 vuoden päästä minulle!
Tähän lopuksi suosittelen lukemaan Ilkka Taipaleen 3.11.2017 kirjoituksen "Marraskuun liikkeestä 50 vuotta: köyhien ystävät barrikadeilla" Linkki juttuun https://www.talentia-lehti.fi/marraskuun-liikkeesta-50-vuotta-koyhien-ystavat-barrikadeilla/ Tuota marraskuun liikettäkin vois pohtia versus Erkki K. Laakso
(Päivitys 13.6.18):
Kun olin n. vuoden ollut jo vapautettuna tuolta lapsuuden helvetin esikartanosta, eli Pernasaaren koulukodista, niin tuon "huoran penikaksi huutelijan" A.L:n tytär tuli juttusilleni häpeissään ja kun olimme hetken jutelleet, niin hän pyysi äitinsä tekemisiään anteeksi minulta! Keskustelimme aika pitkän aikaan ja tunsinhamme entuudestaan toisemme, sillä olimme samanikäisiä ja samassa koulussa, mutta eri luokilla, että tämäkin asia tuli nyt tähän, et mistään muusta kuin pienen loukatun pojan kostosta oli kysyms!
Arvostamani oik.proffa Jukka Kemppiseltä lainattuna:
RES FIN
