Terroristisessa tarkoituksessako?

Kuvassa Etelä-Pohjanmaan poliisilaulajat. Syyttäjä Anssi Pelkonen kuvassa 4 oikealta.

Asianajaja Jari Kattelus irtisanoi itsensä minun avustajantehtävistä 6.6.2014 ja syynä tähän oli se, että "hän antoi ymmärtää, mutta ei ymmärtänyt antaa" kieltävää vastausta ottaa ja lähteä avustamaan minua isyyskanteessa Jacob Södermania vastaan. No, sen minä olisin hyväksynyt, kun reilusti sanotaan, että "en mä nyt voi ja on noita hommia muutenkin hitosti tms". Mutta se, että yli vuoden haudotaan jutun asiakirjoja ja kierrellään kuin käärme, valmista vastausta saamatta, sekä se, että ruvetaan perusteluina kieltäytymiselle veivaamaan ihan puutaheinää, et "ois pitäny 10 vuoden määräajassa nostaa kanne ym. kaikkea paskaa". Vanhaa erkkiä on ihan turha edes yrittää kusettaa, niin monta asiamiestä on lentänyt jopa oikeussalista ulos kuin leppäkeihäs. Munaton mies kertakaikkiaan, vaikka muutoin hoiti suhteellisen hyvin asioita!

Nyt syyttäjä, Etelä-Pohjanmaan syyttäjänvirastossa toimiva Anssi Pelkonen on valituksessaan Vaasan hovioikeudelle 6.3.2014, asiassa R 12/2267, joka koski pääasiassa kirjoitteluani oikeudenkäyntien eri vaiheista ja siis siitä, kun meitä Laaksoja alettiin jahdata ja yritettiin saada asunnostamme häädetyksi kesällä 2011, niin nyt syyttäjän valituksessaan vaatii, että "Laakso on tuomittava ankarampaan rangaistukseen", sekä perusteluissaan vaatii "käräjäoikeuden tuomitsema rangaistus on liian lievä, ottaen huomioon sen, että Laakso on toistuvasti syyllistynyt rikoksiin, jotka on suunnattu oikeudenhoitoa ja yleistä järjestystä ja turvallisuutta vastaan.

Valituksen todistelussaan syyttäjä esittää: "Sama todistelu kuin alioikeudessa ja lisäksi Laakson hätäkeskukseen soittamien puheluiden nauhoitteet, joita Laakso jo käräjäoikeudessa vaati kuultavaksi. Teema: soittojen lukuisuus ja asiattomuus. Laakson uhkaava esiintyminen rauhallisella äänellä.

Poliisi jota jo oikeudessa kuultiin Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeudessa vuoden alusta 2014, todisti, että "Laakso oli soittanut hätäkeskukseen 5-6 kertaa, joten mitä ne "lukuisat" ovat?

Nuo puhelut ja ensimmäinen ilmoitus 14.11.2012, koski siis laitonta uhkausta, jonka kohteeksi olin joutunut. Nytä tämä kaikki on käännetty minua vastaan ja jo terminologisesti katsottuna on syyttäjän vaatimukset suunnattuna lähinnä "terroristirikoksiin" ja kuuluvat sen sanamuodollisten tunnusmerkistöjen alle. Perustelut ovat täysin vailla totuuspohjaa "toistuvasti syyllistynyt rikoksiin, jotka on suunnattu oikeudenhoitoa ja yleistä järjestystä ja turvallisuutta vastaan".

Minua ei ole syytetty kertaakaan aiemmin blogikirjoittelustani ja sananvapauteni käytöstä, sekä en ole missään tekstissä ja kirjoituksessani uhannut yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Sen sijaan olen varsin ankarastikin arvostellut oikeudenhoitoa maassamme ja mm. yleisensyyttäjän menettelyä hylätä kaikki syyteharkinta, joka puhuu Laakson syyttömyyden puolesta, mutta hyväksyä kaikki rikosilmoitukset syyteharkinnassaan, jotka ovat täysin vailla näyttöä mm. "laiton uhkaaminen ja kunnianloukkaus", sekä todistajana kuullun uhkaaminenkin, perustui pelkästään asianosaisen omaan väitteeseen ja oli siis "sana vs. sana" tilanne. Kunnianloukkauksen tunnusmerkistöä ei täytä se, että monistaa nettiin ja blogiin oikeuden julkisia pöytäkirjoja ja esitutkintapöytäkirjoja, kun asia oli jo ollut esillä oikeudessa maaliskuussa 2012. Katso blogista ja löydät kaiken "yhteisöllisyyttä" -tunnisteen alta.

Nyt Vaasan hovioikeus pyytää minulta vastinetta - syyttäjän valitukseen. Tuo vastauspyyntö on päivätty 17.10.2014, Dnro R 14/364. Hovioikeus jatkokäsittelyluvan osalta toteaa, että "hovioikeus on myöntänyt syyttäjälle ja Laaksolle jatkokäsittelyluvan kohdissa 3-6. Jatkokäsittelylupaa ei ole tarpeen kohdassa 1." 

Hovioikeus on varannut minulle aikaa jättää vastineeni viimeistään 10.11.2014 mennessä.

Erikoiseksi tämän nyt tekee se, että olen täysin vailla oikeudenkäyntiavustajaa ja pyysin Vaasan hovioikeudelle jättämässäni pyynnössä jo 11.08.2014, että minulle määrättäisiin avustaja. 

No, nähtäväksi jää, että määrääkö se Vaasan hovioikeus ja hovioikeudenneuvos Pirkko Loukusa minulle avustajan, kuten olen pyytänyt. Lienee se Laaksollakin olevan oikeus puolustautua oikeusvaltio suomessa, siten kuin laki säätää ja yhdenvertaisesti.

Jään siis odottamaan yhteydenottoa, sillä itse en enään jaksa ja se olisi kohtuutontakin, että itse vielä pitäisi puolustaa itseään - kaiken tämän ajojahtaamisen ja helvetillisen elämän jälkeen, joista viimeiset 2½ vuotta olen ollut sairaseläkkeellä. 

Ohessa kaikki tähänasti kertyneet, eli Vaasan hovioikeuden vastinepyyntö, -syyttäjän valituksineen, sekä minun valitukseni (aa Kattelus), avustajan irtisanimisilmoituksineen ym:

(Päivitys 20.10.14) e-mailit Vaasan hovioikeuden kanssa 17.10, koskien avustajan määräystä. Jatkossa kaikki päivitys tapahtuu kronologisesti tämän jutun loppupäähän.

(Päivitys 25.10.14): Ohessa Vaasan hovioikeuden päätös 17.10.14, dnro R 14/364 avustajan vapauttamista koskevassa asiassa nro 747, sekä lausumapyyntö avustajan määräämiseksi samassa asiassa:

(Päivitys 28.10.14): Vastaus lausumapyyntöön Vaasan hovioikeudelle 27.10 ja yhteydenottoni Vaasan oikeusaputoimistoon 23, sekä 27.10.14:

Isyyslainsäädännön uudistus, vähän perustuslakia ja blogeja

Kuvassa vasemmalta, Jacob Söderman, kunniamustalainen, EU:n entinen oikeusasiamies ja Suomen moninkertainen, sekä oikealla Erkki K. Laakso, lakimiestaipumuksia omaava maalari ja nyttemmin 2012 alkaen sairaseläkkeellä.

Isyyslain uudistus*hanke* on osoittautunut juuri sellaiseksi, jota siltä saattoi odottaakin. On paljastunut juristikunnan omat kähminnät ja etupiiritaistelut. Leiriydytään sanoi mannet kun maatakiersivät ja juristit/poliitikot leiriytyvät keskenään. Se kellä suurin lompakko ja pienin muna, SEn etuja ajetaan, viis lastenoikeuksista ja yhdenvertaisesta kohtelusta perimyksessä, saati muussakaan maallisessa oikeudessa..

Itse olen jo vuosia sitten julkisanonut, etten tahdo koskaan periä siittäjältäni, tuolta vanhalta vainovitjahousulta penniäkään ja nyt siis senttiäkään! Tahdon vain oikeutta ja tietää biologisen alkeperäni ja siis vain sen, "kenen kengissä perimäni, ominaisuuteni, niin hyvässä kuin pahassa kulkeutuu"! Tämän tiedon saamisen oikeus on minulta evätty ja nyt ilmeisesti Suomen valtio kaikkinen lukuisine "pienimunaisine hiirulaisineen" yrittää kostaa kaikille maamme au-lapsille, jotka ovat siitetyt ja syntyneet ennen herranvuotta 1976, että He oikeuden vahvistamalla isyyspäätöksellä jäisivät perinnöttömäksi, mikäli isyyden vahvistamiskanne on nostettu siittäjän kuoleman jälkeen.

Tarkemmin täältä: http://perustuslakiblogi.wordpress.com/ 

 Helsingin Sanomat kirjoitti aiheesta 6.10.2014 seuraavasti:

  Oikeusministeri yllättyi lakihankkeen arvostelua:

Blogisti Jyrki Virolainen, joka joskus pahoittaa mielensä kritiikistä ja pakenee Suomen lappiin viikoksi ryyppäämään, otti aiheeseen kantaa ja antoi olla peräti (1) päivän bloginsa ns. "ykkösaihe":

Kun uutispäälliköt järkyttyy?

Kuvassa ex. sisäministeri Anne Holmlund

2007-2011, (s.08.04.1964), sekä poliisiylijohtaja Mikko Paatero. Kumpikin Satakuntalaisia! Anne on Ulvilalainen ja Mikko lähtöisin Eurasta.






Wikipedia kertoo Mikosta: fi.wikipedia.org/wiki/Mikko_Paatero ja Annesta: fi.wikipedia.org/wiki/Anne_Holmlund

Povaava naishenkilö oikealla on "järkyttynyt" YLE:n Satakuntalainen uutispäällikkö Soila Ojanen.

Ensimmäinen nainen eli Anne Holmlund sai ministeriaikanaan runnattua valtakunnallisen hätäkeskuksen Poriin, jota nyttemmin ollaan palauttamassa virhearvioinnin tähden takaisin sinne, minne se kuuluukin, eli Tampereelle. Holmlund oli saamieni tietojen mukaan kovin aktiivinen Anneli Auerin asiassa, ainakin vahva taustavaikuttaja, sekä poliisiylijohtaja Mikko Paaterohan tuli virkaansa juuri Holmlundin vahvalla junttaamisella. Eihän kaveria ja Porilaista jätetä ilman vahvaa virkaa, eihän?

Jukka S. Lahden surmaa tutkinut ensimmäinen tutkinnanjohtaja komisario Juha Joutsenlahti yritti saada rikoksen tutkinnan siirtoa keskusrikospoliisille, kun paikallispoliisi - KRP(kin) avustamana oli tutkinnassa kaikkensa tehnyt ja tekijää ei oltu tavoitettu. Oli otetuu dna-näytteitäkin peräti 700 henkilöstä ja avoimeksi jääneitä tutkintahaaroja oli useita ellei peräti kymmeniä. Loput sitten tiedämmekin, että "paljastui" tuo dna-klapi keskusrikospoliisin tutkijan saastuttamaksi laboratorio-olosuhteissa? Eniten tässä kuitenkin jäi kaihertamaan se, että miksi poliisiylijohtaja Paatero esti jutun siirron KRP:n tutkintaan, kun paikallispoliisi ja Joutsenlahti totesivat voimattomuutensa? Normalia ja yleistä käytäntöä maassamme on edustanut se, että henkirikokset ja vakavammat rikokset siirtyvät automaattisesti keskusrikospoliisille ja heidän tutkittavakseen. Miksi siis, Satakunta roikkui tässä asiassa ja sen tutkinnassa kuin takiainen kiinni!

Tämän jälkeen on sitten rehellistä ja objektiivisellä otteella toiminutta komisariota viety oikeussalista - toiseen ja epäilyt/syytteet, kuvastavat samaa sairauden tilaa, kuten koko Auer casekin, et kun syyllistä ei ole aukottomasti saatu fakkiin, niin tehdään tekaistuilla syytteillä epäluetettavaksi kaikki todistajatkin Auerin puolesta. Näin se peli jatkuu!

Uutispäälliköt ovat järkyttyneet, kuten niin monet asianosaisetkin!

Tähän loppuun laitan erinomaisen artikkelin Niina Bergin blogista, jota sain lainata sellaisenaan:

Uhratut lapset

"Uutuusdokumentti Ulvilan surmasta uhraa lapset: Ohjaaja Pekka Lehdon Ulvilan murhamysteeri-elokuva herättää tunteita. Se järkyttää ja työntyy ihon alle. Siinä on yksi valtava vika. Se uhraa lapset". YLE Satakunta Soila Ojanen.

Yle Satakunnan uutispäällikkö Soila Ojanen järkyttyy, kun näkee dokumentissa tavallisia perhealbumikuvia iloisista ja veikeilevistä lapsista. Ojasen mielestä lasten näyttäminen elokuvassa on törkeää, se on törkeä temppu. En ole huomannut Ojasen kauhistuneen lasten kohtalosta, kun yhteiskunnan tukipilarit ovat pettäneet hedät kerta toisensa jälkeen, mutta valokuvat saavat hänet kirjoittamaan..

Ojanen kirjoittaa "vaikka haluaa kertoa yhden suomalaisen rikoshistorian erikoisemmista tapauksista, ei saa uhrata lapsia. He joutuvat kulkemaan loppuelämänsä erittäin traumaattisen tapahtumat mukanaan. Elokuvan kuvista kasvojen tunnistaminen ei helpota lasten tulevaisuutta. Tämän elokuvan jälkeen tavallinen elämä on heille entistä vaikeampaa".

Ojasen mielestä lasten kasvot olisi tullut sumentaa ja heitä ei saisi tunnistaa. Ojaselle lohdutukseksi voidaan kertoa, että hän tuskin tunnistaisi näitä lapsia tänään, vaikka miten on dokumentin nähnyt. Ojanen ei taida huomata, että Anneli Auer vangittiin jo viisi vuotta sitten. Sen jälkeen ei ole paljon perhealbumikuvia otettu. Lapsilla on sellainen merkillinen tapa, että kun aikaa kuluu, lapset kasvavat, vanhenevat ja muuttuvat.

Ojasen huolen "perheidyllin alleviivaamisesta" jakaa myös lastensuojelu, jonka mukaan nuoremmille lapsille ei missään nimessä saa näyttää perhealbumikuvia entisestä elämästä. Nuorempien lasten muistot poikkeavat niin radikaalisti valokuvissa nähtävästä, että lapset joutuisivat tukalaan tilanteeseen muistojensa kanssa. Lastensuojelun mukaan valokuvia näyttämällä lapsia väitettäisiin valehtelijoiksi. Lastensuojelussa ei haluta antaa lapsille onnellista lapsuutta.

Ojanen syyllistyy samaan syntiin kuin nuorempien lasten sijaisperhe ja lastensuojelu. Hän antaa ymmärtää, että lasten pitää salata keitä he ovat ja kuka heidän äitinsä on, ettei heitä kiusattaisi - ikään kuin lapsilla olisi tässä asiassa jotain hävettävää. Ojanen manaa lapsille entistä vaikeampaa elämää, ikään kuin lapsilla ei olisi oikeutta selvitä. Ojanenkin vetoaa tunteisiin lasten kautta ja leimaa lapset dokumentin uhreiksi.

On totta, että lapset joutuvat kulkemaan loppuelämänsä erittäin traumaattiset tapahtumat mukanaan ja muistoinaan. Traumaattiset tapahtumat vain eivät ole ihan niitä, mitä Ojanen luulee.

KAHDEKSAN VUOTTA sitten, näiden lasten kotiin tunkeuduttiin väkivaltaisesti keskellä yötä ja heidän isänsä murhattiin. Lasten ei anneta vielä kahdeksan vuoden jälkeenkään toipua ja jatkaa elämää, vaan tätä tapahtumaa vatvotaan vuodesta toiseen.

VIISI VUOTTA sitten, näiden lasten perheeseen tunkeuduttiin kuuntelulaittein ja peitepoliisein ja heidän äidistään alettiin tekemällä tehdä murhaajaa. Jokainen ymmärtää, että peitepoliisin tarkoitus ei koskaan ollut jäädä perheen elämään, hän tuli ja hänet lähetettiin vain pettääkseen. Peitepoliisin tarkoituksena oli julmasti käyttää hyväksi sekä äitiä, että lapsia, tutkinnallisista syistä. Tutkintaa ei kuitenkaan tuottanut toivottavaa tulosta, mutta siitä viis. Lapsia kuulusteltiin, mutta heidän kertomaansa ei uskottu, koska se ei sopinut poliisin suunnitelmiin.

KOLME VUOTTA sitten, nuoremmat lapset joutuivat ristiriitaiseen tilanteeseen, kun äiti vapautettiin. Lapset olivat jo vieraantuneet äidistään ja jatkaneet elämäänsä. He olivat oppineet, että ei saisi paljastua kenen lapsia he oikeasti ovat. Yhäkkiä lasten olisi pitänyt muuttaa tuon ihmisen luo, jonka olemassa oloa ei olisi edes sanut paljastaa. Lapset joutuivat ratkaisemaan, oliko äiti hyvä vai paha. Tässä ratkaisussa heitä auttoivat sijaisvanhemmat, terapeutti, media ja Porin poliisi. Ja kappas, kun tarinat alkoivat muovautua tarkoitukseen sopiviksi, lapsia uskottiin realismista viis veisaten.

Uhrataanko lapset ja jos, niin kenen toimesta? 

Murhaajan, joka tappaa ja riistää julmasti neljältä pieneltä lapselta isän.

Poliisin, joka tunkeutuu lasten kotiin kuuntelulaitteineen ja peite-Seppoineen vain rakentaakseen luottamuksen ja pettääkseen sen. Poliisin, joka toistuvasti valehtelee lapsille ja vie heiltä äidin ilman kunnon perusteita.

Lastensuojeluviranomaisten ja sijaisvanhempien, joilla ei ole pienintäkään ymmärrystä lapsista ja heidän tilanteestaan.

Syyttäjien, jotka ajavat syytteitä, joihin eivät itsekään usko, mutta tekevät vain työtään käskettyä. Dokumentissa syyttäjä Valkama toteaa: "lapset puhuu mitä puhuu ja tuomioistuin uskoo mitä uskoo".

Tuomarien, jotka kauhistuneena syytteistä tuomitsevat ilman näyttöä.

Kaikkien mainittujen ja mainitsemattomien viranomaisten, jotka uhraavat äidin ja lapset tarkoituksenmukaisuuden alttarille, vain säilyttääkseen arvovaltansa ja kyseenalaisen kunniansa rippeet.

Toimittajien ja muiden ihmisten, joiden mielestä lapsilla on jotakin hävettävää, joiden mielestä lapsilla ei ole tulevaisuutta ja joiden mielestä lapset uhrataan dokumentissa olevilla valokuvilla!

Rankat menetykset, joita lapset ovat joutuneet kokemaan, ovat suuri vääryys ja murheellista, mutta lapsilla on tulevaisuus, eikä yhtään mitään hävettävää! 

Ojanen ei ole huolissaan, miten tähän tilanteeseen on päädytty. Ojanen kääntää huomion pääasiasta ja on "kovin huolissaan lasten kuvista dokumentissa", aika temppu!

Onko lapset uhrattu elokuvassa?

Ohjaaja Pekka Lehto vastaa kysymykseeni:

"Nyt ilmeisesti Ojanen (ehkä moni muukaan) ei kykene erottelemaan meidän kuvaamaa materiaalia poliisin itse kuvaamista videokuulusteluista, jotka on tehty vuosina 2006-2007-2009, jolloin en ollut edes aloittanut Ulvilan Murhamysteeri elokuvan tekemistä.

Nämä poliisivideot on neljään kertaan esitetty yleisön läsnä ollessa oikeussalissa. Näissä poliisivideoissa näemme kuinka poliisi painostaa, manipuloi ja itkettää Auerin vanhinta tytärtä, joka heti surmaa seuranneena aamuna kertoi poliisille nähneensä tuntemattoman huppupäisen henkilön hyppäävän rikotusta ikkunasta ulos.

Syyttäjä on yli neljä vuotta väittänyt, että talossa ei ollut ulkopuolista tekijää, jonka vuoksi poliisi ja syyttäjät ovat systemaattisesti yrittäneet murtaa tyttären kertomuksen tuntemattomasta tekijästä. Jokainen voi itse tarkistaa, kuinka tytär hätäkeskustallenteella vastaa (3:41) äidin kysymykseen: "oliks se viel siel" Tytär: "se lähti".

Kun poliisi ei ole pystynyt riittävällä varmuudella vahvistamaan perheen äitiä syylliseksi miehensä surmaan, on poliisi ja syyttäjä alkaneet ratkaista henkirikosta painostamalla ja uhkailemalla Auerin lapsia ja muita sukulaisia (Anneli Auerin veli, jonka luokse lapset ovat sijoitettuna vuodesta 2010).

En ole kuvannut sekuntiakaan Auerin lapsia elokuvaani varten. Perheen valokuva-albumissa olevat lasten kuvat on kuvannut perheen äiti.

Elokuva kertoo kuinka poliisi ja syyttäjät ovat uhranneet Auerin alaikäiset lapset omiin tarkoituksiinsa jo paljon aikaisemmin kuin olin edes aloittanut elokuvan tekoa. Tämän poliisin ja syyttäjien ala-arvoisen ja osittain lain vastaisen toiminnan olen halunnut "kirjata" Ulvilan Murhamysteeri dokumenttiin muistutukseksi meille ja tuleville sukupolville siitä, että "poliisin tarkoituksellinen lasten hyväksikäyttö omiin tarkoituksiin" ei ole oikea tapa ratkaista rikoksia"

niinaberg.com

(Päivitys 26.09.14): Ohjaaja Pekka Lehdon haastattely YLE:n aamu tv:n Tähtihetkessä: areena.yle.fi/tv/2397285/#/play

Jack the Ripper contra Anneli Auer

Suomalaistutkija onnistui uudella tutkimusmenetelmällä tutkittavasta näytekappaleesta (dna oli imuroitu), eli kaulahuivista selvittämään "viiltäjä-jackin" henkilöllisyyden - aikaa kuluneena 126 vuotta!

Suomen poliisi ei ole onnistunut selvittämään Anneli Auerin aviopuolison Jukka S. Lahden surmaajaa dna-näytteiden perusteella ja aikaa tähän on jo kulunut kohta 8 vuotta? On siis tutkijoilla ja menetelmillä melkoista eroa..

Syyttäjäkin kertoo haastattelussa painavansa syyttömän päälle niin kauan, että syytön "tunnustaa" surmanneensa puolisonsa. Tälläiset metodit ei kuulu sivistysvaltioon ja niitä on totuttu katsomaan diktatuurimaissa. Suomi on siis sellainen.

Huomattavaa MTV3:n viedoklipissä alla on se, ettei rikostoimituksen esimies Jarkko Sipilä sanallakaan viittaa esim. Auerin selvittämättömään murhajuttuun, vaan hakee verrokkiaan "Kyllikki Saaren" murhasta kultaiselta viiskytluvulta. Eikö näitä läheisempiä olis voinut mainita?

Kaikkinensa Auerin case haisee jo "apteekin hyllyiltä": www.katsomo.fi/?progId=376385

Tätä on tulossa lisää ensikuussa saavassa Suomen ensi-illassa: www.katsomo.fi/?progId=385203

Tiedustelin eilen iltapäivälehtien toimituksilta, että miksei he ole lähettäneet ketään "livekameramiestä" seuraamaan Auerin oikeudenkäyntiä Poriin, jossa Vaasan hovioikeus istuu. En saanut vastausta kysymykseeni. Helsingin Sanomien rikostoimittajalle sensijaan jätin yhden "linkin", et vois käväistä perehtymässä jutun faktoihin. Nähtäväksi jää, käykö?

Säästösyytkö ajavat murhaoikeudenkäynnissä vapaan tiedotuksen edelle lehdistössä, vai eikö Auer enään "myy"?

HS Karlsson 3.9.14 "Super Jyrki"

Meillä on jo Batman ja nyt tulossa vahvasti Super Jyrki..

Shortsi Stubb on aivan omaa sarjaa. Hän on kerinnyt twiittiensä ohella toimimaan mm. lasten tikkatauluna.

Helsingin poliisi edelläkävijä, seuraako muu maa perässä?

Ilta-Sanomien eilinen juttu poliisin facebook- päivityksestä, koskien turhia raiskausilmoituksia. Ei tuo "ilmiö" nyt aivan uusi ole, vaan se on ainainen ja vienyt pahimmassa tapauksessa monilta syyttömiltä miehiltä hengen mennessään.. 

Kiitän Helsingin poliisia asian oivallisesta esillenostattamisesta ja toivottavaa olisi, että aiheesta viriäisi laajempaakin yhteiskunnallista keskustelua väkivallan välineenä!

Tässä alkuperäinen facebook kirjoitus: