Translate

tiistai 29. toukokuuta 2018

Pieniä muistipätkiä sieltä ja täältä, sekä elämän sirpaleita eletystä elämästä










Muistan kuin eilisen päivän sen, kun eräs lapsuudenaikainen tyttöystävä kysyi minulta, että "eikös sinun isäsi ole ministeri"? Vastasin hänelle, et mun faija on ihan tavallinen sähköasentaja vaan.. Tähän hän sitten, et "anteeksi vain, mut mun iskä kerto et sun iskä olis entinen ministeri". En osannut muuta kuin nauraa ja asia oli sillä kuitattu. Ei ole naurattanut enää vuosikymmeniin!

Varhaislapsuuteni oli hyvä. Mulla oli onni, että oli rakastavat isovanhemmat Yrjö ja Alli Alasippola. Tästä juontuikin mieleeni se, että Jacob Söderman kävi vaimonsa kanssa "salatapaamassa" minua, kun olin 10 vanha pikkupoika.

Vanhempani edesmennyt Toivo Alasippola (1999) ja Terttu Alasippola pitivät pientä motellia Orimattilassa - Lahdentien varressa vuosina 1973 - 1976, jolloin Toivo Alasippola haki- ja teki henkilökohtaisen konkurssin, jossa häntä avusti Orimattilalainen juristi Esko Rantanen. No, tuolloin minulla oli tapana aina silloin tällöin iltaisin käydä vaarini Yrjön luona pelaamassa pasianssia (korjaus: marjapussia)..

Muistan hyvin kun eräs ilta Alli mummo soitti minulle motellille ja pyysi, et "pappa haluais pelata Erkin kanssa korttia" ja pyysi käymään. Vuosi oli 1975 ja oli syksyinen ilta. Minulla ei ollut matkaa motellilta kuin 300 metriä mummolaan ja pinkasin sen pellonpoikki..

Kun saavuin perille, niin kahvit oli keitetty ja pientä naposteltavaa oli Alli mummo laitellut. Me Yrjön kanssa aloitimme korttipelin ja pappa tapansa mukaisesti oli ottanut "kaljan tai kaksi".. Samalla kun pelasimme, niin minä vääntelin hänelle sätkiä koneella ja olin aika taitava siinä. Toistatuntia kun olimme pelanneet, niin ovikello soi ja Alli meni avaamaan. Kylään tuli minulle tuntematon tumma pitkä mies ja naishenkilö, jonka päättelin olleen tuon miehen vaimo. No, Alli mummoni heti kysäs "saisko herrasväelle olla kahvia"? Tuo komiat pulisongit omaava mies vastasi "kiitos ei. Olemme vain pikaisesti läpikulkumatkalla ja Helsinkiin menossa"..

He vain seisoskelivat n. 10 minuuttia ja katselivat minua ja pelaamistamme. Muistan sen syvällisen tuijotuksen ja pettymyksen siitä, kun minä väänsin papalle sätkätupakoita. Nyt aikuisiällä palaset loksahtivat ja ymmärsin, että Jacob Södermanhan se halusi erkki pojan nähdä, mutta ei pitänyt siitä, että tein sätkätupakoita vaarini pyynnöstä ja Yrjö oli tilanteen rakentanut vielä niin, että oli olutpullo näkyvillä..

Yrjö Alasippola oli tuohonaikaan ja jo paljon ennen sitä eräänlainen "suhdetoimintamies". Hän osasi vedellä naruista ja voidellakin, paikallispoliitikkoja ja virkamiehiä.

Missään vaiheessa lyhyen käyntinsä yhteydessä he ei esittäytyneet ja kun kysyin vaariltani pelatessamme "keitä he olivat", niin vastaukseksi sain vain että "papan tuttuja"..?

No, tuosta käynnistä ei mennyt kuin vuosi, niin motelli laitettiin nurin. Siinä ei äidilläni ollut poikkinaista sanaa, vaan Toivo Alasippola haki henkilökohtaisen konkurssin. Sitä ennen hän selvitti veritutkimuksin paikallisen lääkärin ja lastenvalvojan avustuksella, ettei ole biologinen isäni. Tämä tapahtui hetkeä myöhemmin tuosta Jacob Södermanin ja vaimonsa käynnistä.

Kävimme kahteen eri kertaan ilta-aikaan lastenvalvojan luona kotona Orintorneilla - Orimattilassa ja muistan vielä lastenvalvojan nimenkin Jaakonsaari ja mikä erikoista tuohonaikaan, niin mies. Se nimi luki hänen ovessaan.

He keskustelivat noissa tapaamisissa "tulevasta isyyslaista ja minusta". No, uusi isyyslakihan tuli voimaan 1.10.1976! Nuo tapaamiset tapahtui noihin aikoihin..

Sitten meni pari viikkoa ja menimme Toivon kanssa ilta-aikaan Orimattilan terveyskeskukseen ja meistä otettiin kummastkin verinäytteet kyynärtaipeesta 2 pullollista verta. Lääkäri joka ne otti oli Aarre Joensuu Orimattilalainen pitkäaikainen paikallislääkäri.

Kun kysyin syytä, että miksi meistä otettiin näytteet, niin Toivo vastasi hieman vaikeanoloisesti, että "meissä on jokin virus jota tutkitaan"..

Meni joitain kuukausia ja sitten alkoi "supina"? Muistan kun Lahja tätini Toivon vanhin sisko kävi kylässä, niin hän Alli mummolle oli kiukkuisesti tokaissut, että "olishan se pitänyt tajuta jo aikaa sitten, kun on eri veriryhmäkin".? Minä pikkupoikasena vain hämmästelin sitä sukulaisten supinaa ja kiukkuisuutta.

Sitten peli koveni ja 1977 Toivo haki Tertusta avioeroa ja minä olin se "pelinappula". Vanhempani riitelivät siitä, kumman huoltoon minä jäisin ja heitä ei lainkaan tuntunut kiinnostavan se, että pesueessamme oli minun lisäksi vielä Ilkka ja Jukka veljeni. Heistä vanhempani ei vaivautunut riitelemään. Kaitpa se oli sovittu jo!

Myöhemmin oikeus määräsi kaikki kolme poikaa Toivo Alasippolan huoltoon ja mutsi jäi pelissä toiseksi. Se omalta osaltaan kuvastaa ja kertoo paljon ja oleellisen hänen moraalistaan ja "kunniallisuudestaan".

Minulla alkoi kouluvaikeudet tuolloin, sillä oli äärimmäisen raskasta kun puolin ja toisin sai kuulla jatkuvaa solvausta ja panettelua vanhemmiltaan - toisilleen ja siihen kuoroon osallistui vaarikin sanoen, et "jos vielä kerrankin meet sen huoran luo, niin tänne ei ole mitään asiaa".. Peli muuttui kovaksi!

Kovan kasvatuslinjan kannattajat saivat tilaisuutensa 1979, kun oli paljon lintsaanut koulusta, sillä en jaksanut käydä siellä omien kotiriitojen tähden ja sitten päälle vielä se, että olin jatkuvasti muutamien opettajien ja rehtorin silmätikku. Joskus jopa koulun keskusradiosta kovaan kajautettiin, että "Erkki Alasippola rehtorin kansliaan".. Jos tämä ei ollut leimaamista, niin sitten ei mikään?

Rehtori Tuija Välimaa (Yrjö ja Alli Alasippolan ex. vuokralainen) teki muutaman kerran tuon keskusradiotemppunsa ja syynä siihen oli joku "tupakointi välitunnilla tai joku muu melko vähäpätöinen asia". Minut olisi voitu hakea asiallisesti luokastakin?

Koulunkäyntini ei siis tästä ainakaan parantunut, mutta sitten alkoi tapahtumaan. Olin parin lapsuudenajan kaverini kanssa erään huoltoaseman edustalla ilta-aikaan Orimattilan keskustan läheisyydessä Lahdentiellä tupakilla, niin eräs polkupyörällä ohiajava naishenkilö n. 35-45 vuotias, huusi, että "oletkos sinä se Alasippolan poika. Se huoranpenikka". Tuon huudettuaan, tuo nainen kiristi tahtiaan ja pinkoi karkuun..

Minua asia jäi vaivaamaan ja päätin muutamaa päivää myöhemmin kostaa sen. Jäin ilta-aikaa passiin ja odottelin häntä, et kun sain tietää, että hän on Orimattilan Virke Oy:llä töissä, niin tuo on hänen työ/kotinsa lenkki, jonka hän matkaa polkupyörällä. Odottelin "puskissa" kivi valmiina varattuna ja suunnitelmani oli, et ajan rinnalle polkupyörällä ja nakkaan ämmää "huoranpenikaksi" huutelijaa kivellä päähän.. Näin sitten teinkin ja sillä oli kohtuullisen kova hinta!

Muutaman päivän päästä poliisit hakivat minut koulusta ja veivät kuulusteluun, jolloin järkytyin todenteolla. Minua epäiltiin "ryöstön yrityksestä", vaikken tehnyt mitään muuta kuin heitin kivellä päähän. Kun tuon tein, niin tuo nainen kaatui pyörällään ojaan ja jos olisin häntä nyt jotenkin yrittänyt "ryöstää", niin olisihan minun silloin pitänyt sännätä hänen peräänsä ja yrittää tehdä jotain..

Minä pinkosin nauraen polkupyörälläni kotiin ja tuli hyvä ja helpottunut olo, kun sain tuon solvaamisen kuitattua. Ei auttanut, sillä peli koveni taas muutaman potenssin, sillä kuulusteluihin soitettiin lastenvalvoja paikalle ja tämän jälkeen poliisit totesivat minulle, että "sinä erkki lähdet nyt Pernasaaren koulukotiin"..

Minua lähdettiin viemään 2 tuttua poliisikonstaa ja lastenvalvoja Saab 99:llä. Kävimme kotonani hakemassa vaatteita ym. niin kaikki "oli ennalta valmiiksi pakattuna 2 pahvilaatikkoon".. Kotona ei kestänyt kuin muutama minuutti ja matka kohti Jyväskylää ja Pernasaarta alkoi..

Matkaan meni n. 2-2½ tuntia ja olin jonkinlaisessa shokissa koko matkan ja perille päästyämme itkin vuolaasti koulukodin sosiaalityöntekijän huoneessa. Olin paniikissa!

Minut vietiin Pernasaaressa vanhalle vankilaosastolle, jossa oli pihalla ylväät 5-6 metriset muurit ja sellit oli vankisellit, joissa ikkunoina panssarilasia. Ensimmäiset 3 kuukautta vietin siis vankilaolosuhteissa - käyden koulua ja tehden nahkatöitä. Sitten pääsin avo-osastolle, kun käytös oli hyvä ja koulumenestyskin parani.

Keväällä 1980 pääsin Pernasaaren koulukodista pois ja kevättodistuksen arvosana paranivat, keskiarvon ollen 7,5. Olihan se huomattava parannus kun se Orimattilassa seiskaluokalla oli 4,5?

En nyt tämän enemmälti mene menneisyyteen tässä kirjoituksessa, mutta voin vain sanoa, että tuo koulukotireissu oli valmistautumista pahempaan ja siitä enemmän löytyy tästä blogista tunnisteen alta "Lehdet 1988-2001".

Tuli vuosi 1982 ja Uudenmaanläänin uudeksi maaherraksi Mauno Koivisto nimitti Jacob Södermanin. Jacke oli joutunut olemaan poliittisessa paitsiossa 10 vuotta sen tähden, kun oli saanut suututettua Urho Kekkosen, Ahti Karjalaisen II hallituksen aikaan.

Terttu näki tilaisuutensa koittaneen ja kun Jacob oli astunut virkaansa, niin mutsi rupes hyppäämään lääninhallituksessa. Muistan eräskin kerta, kun hän oli käymässä, niin hänellä oli paljon asiapapereita pussissaan ja niitä selaillessani löysin oman rippikuvani? Kun kiukustuneena kysyin syytä, että "miksi mun rippikuva on täällä sun papereittes joukossa", niin mutsi vastas tähän "näytin uudelle maaherralle sun kuvaasi ja kerroin, että sinä olet se syy, jonka vuoksi hän jaksaa taistella"..

No, ei mennyt kauaakaan, kun kävin enojeni luona maalikaupassa Erkontie 1:ssä Orimattilan keskustassa, niin kahvittelimme yläkerrassa ja juttelimme niitä näitä. Paikalla oli enoni (edesmennyt) Erkki Laakso ja nuorin eno Heikki Laakso. Erkki kysyi minulta, että "tietääkö se pikkuerkki kuka on uusi maaherra"? Heikki hermostui ja tokas tiukkaan sävyyn, et "mitä sä nyt tollassii tyhmii kyselet. Et eihän nyt 17 vuotiasta politiikka kiinnosta?

Tuolloin ja tuo kysymys oli se sysäys, et aloin pikkuhiljaa miettiä josko sittenkin.. Niinhän se sitten oli, kun siltä näyttikin, mutta se ei ole minua auttanut, kun vastassa on (herra Valtio) Jacob Söderman, niin minulla ei ole ollut mitään toivoakaan saada häntä verikokeisiin ja myöhemmin dna tutkimuksiin. Parhaani yritin ja 30 vuotta jaksoin..!!

Näin jälkikäteen ja aikuisiällä omia tutkimuksia kiinnostuksesta tehden, olen ymmärtänyt senkin, että miksi edesmenneellä Toivo Alasippolalla oli aina tuolloin 70- luvun alussa sloukan "Imatran Voima" ja minä olin hänelle milloin "paska jaakko", kun olin jotain pahaa tehnyt tai sitten olin muuten vaan "karva jaakko"..hah.hah.

Jacob Söderman kuului tuolloin vuodesta 1971 Imatran Voiman hallintoneuvostoon, eli sekin selvisi näin yli 40 vuoden päästä minulle!

Tähän lopuksi suosittelen lukemaan Ilkka Taipaleen 3.11.2017 kirjoituksen "Marraskuun liikkeestä 50 vuotta: köyhien ystävät barrikadeilla" Linkki juttuun https://www.talentia-lehti.fi/marraskuun-liikkeesta-50-vuotta-koyhien-ystavat-barrikadeilla/ Tuota marraskuun liikettäkin vois pohtia versus Erkki K. Laakso

(Päivitys 13.6.18):

Kun olin n. vuoden ollut jo vapautettuna tuolta lapsuuden helvetin esikartanosta, eli Pernasaaren koulukodista, niin tuon "huoran penikaksi huutelijan" A.L:n tytär tuli juttusilleni häpeissään ja kun olimme hetken jutelleet, niin hän pyysi äitinsä tekemisiään anteeksi minulta! Keskustelimme aika pitkän aikaan ja tunsinhamme entuudestaan toisemme, sillä olimme samanikäisiä ja samassa koulussa, mutta eri luokilla, että tämäkin asia tuli nyt tähän, et mistään muusta kuin pienen loukatun pojan kostosta oli kysyms!

Arvostamani oik.proffa Jukka Kemppiseltä lainattuna:

RES FIN

lauantai 26. toukokuuta 2018

Isätön isä pyrkii kaikintavoin tuhoamaan poikansa ja ei halua antaa anteeksi hänen syntymäänsä avioliittonsa ulkopuolella!


Soitin faijalle 2.3.2018 illalla seuraavan sisältöisen puhelun: "erkki Tuurista terve. Mul olis sulle Jacke ehdotus ja pyyntö, et jos sä lopetat rahan työntämisen Orimattilaan (mutsille), niin minä lopetan Sinun kaikenlaisen halventamisesi ja laitan 2 blogiani kiinni ja näkymättömäksi ja samalla "siivoan facebook tilini".. Samalla tuossa yhteydessä onnittelin häntä kunnioitettavasta tulevasta 80 vuotissyntymäpäivästään ja pyysin pitämään "kunnon bileet lasten- ja lastenlapsiensa kanssa". Hän suostui "herkistyen" pyyntööni ja äänialassansa oli "pientä värinää"..

Meillä oli nyt ensikertaa 30 vuoteen rehti- ja kunnioitettava puhelinkeskustelu, jossa ensikerran juttelimme, kuin isä ja poika! 

Minä kykenin ja pystyin antamaan hänelle anteeksi, mutta hän ei edes yritä antaa minulle anteeksi olemassaoloani ja tee elettäkään sen hyväksymiseksi, vaan alkoi oman lehdistökampanjansa, jolla pyrkii mitä ilmeisemmin neutralisoimaan oman narsistisen tuskansa - minut siinä vieden mennessään ja tätä minä en jukoliste hyväksy. Miksikään varajeesukseksi en alistu ja siksi palautin nyt nämä kaksi blogiani, joista toinen on https://laaksoek.blogspot.com/, jotka ennättivät olla  3 kuukautta kiinni ja tällä välillä ei herra Jacob Söderman tehnyt mitään vastavuoroisuuden elettä, että olisimme "tavanneet ja puhuneet tahi jollain tavoin sovitelleet sitä suunnattoman suurta mielipahaa, jonka hän on omalla passiivisuudellaan tahattomasti tahi tahallaan, minulle elämänsä aikana aiheuttanut". 

Viimeistään nyt odottaisi, että poliisikin tekisi työnsä ja alkaisi tutkimaan perusteltua pyyntöäni 12.2.2018 ja viittan edelliseen blogipäivitykseen!

Tässä APU lehden juttu 4.5.2018, jonka teksti on Juha Heiskasen ja kuva Timo Pyykön:


APU- lehden verkkosivuilta tulostamani juttu 26.5.2018:





Pienenä kurisioteettinä tähän lopuksi lainaan hyvin "asioista perilläolleen henkilön" kirjoitusta keskustelupalstalla Suomi24.fi ja tässä linkki siihen "toimittajat herätkää" 25.9.2001 15:12: https://keskustelu.suomi24.fi/t/93199/jacob-sodermanin-erkki-poika

(Päivitys 28.5.2018):

Kun emäntä haki aamupostin tänään, niin siellä mainoksien välissä lepäs "ylläri". Polpo oli ujuttanut sinne oheisen kirjeen, joka ei kaipaa enempiä selittelyjä vaan voin lopettaa tämän tähän.









(Päivitys 13.6.18):

Tapasin vuonna 1993 kesällä Helsingissä erään aikakausilehden päätoimittajan ja kun olin hänelle "juurtajaksaen" caseni kertonut ja hän oli tutustunut toimittamaani aineistoon, niin hän ykskantaan minulle tokas, "kuule erkki. Kun sinä seisot kaikki 13 erää pystyssä, niin olet voittaja".. No, onhan minut totta totisesti niin monta kertaa lyöty kanveesiin ja aina olen sieltä noussut ja niin nytkin, joten osuvasti sanoi J.T jo tuolloin! Hän olis halunnu jutun lehteen tehdä, mutta sanoi minulle, että heidän "kustantajansa" sitten tekee lopullisen julkaisupäätöksen ja niinhän siinä sitten kävikin, kuten niin monesti ennenkin, et juttua ei painettu? Ymmärrän kyllä ne syyt, sillä meillä pienessä suomessa on pääosin juutalaisomistuksessa aikakausi- ja päivälehdet, sekä valtamediakin!

Olisin saanut oikeutta, jos kerrankin olis asiani ylittänyt ns. "uutiskynnyksen" ja esim. olis esitetty ne 2 uutishaastattelua, jotka YLE ja oikeustoimittelija Ari Mölsä teki 1993 ja 1994. Ovat siellä varmassa tallessa pölyttymässä YLE:n hyllyllä..

maanantai 12. helmikuuta 2018

Haluan tutkittavaksi oikeusgeneetikon ja käräjätuomarin toimet asiassani, kun jouduin prosessipetoksen uhriksi!


Kuvassa akatemiatutkija Marjo Kestilä ja kuva lainattu Kalevan "hyvä elämä" arkistosta 9.2.2008. Nykyisin hän toimii THL - Oikeusgenetiikan johtavana tutkijana ja oli vastuussa minun dna - tutkintani vääristämisestä ja siis rikosoikeudellisessa vastuussa törkeästä petoksesta Ri 36 luku 2§ 3 mom, kuin myös käräjätuomari, joka toimi virkavastuullaan törkeästi harhauttaen kantajaa. Molemmat yhteisvastuullisia prosessipetoksessa..

Jättämäni rikosilmoitus poliisin tietojärjestelmään tänään ja siitä tuloste:



Kun ilmoituksessa oli aika suppeat mahdollisuudet kirjata itse rikosta, niin täytyi valita kohta "muu vähäinen rikos (kiireetön)". No, petrattavaa olis poliisillakin, et tää nyt ei ole niin "vähäpätöinen", vaan koko elämänmittainen ja tuohon "kiireellisyyteen" on nyt varsin paha ottaa kantaa, kun tämän vuoden syksyllä tämä asia viettää 30 vuotis kakkukaffeitaan..

Lopuksi viittasin Helsingin hovioikeuden ratkaisuun 1.2.2018, kun hovinherrat päättivät antaa luvan 33 vuotta haudassaan maanneen vainajan ylösnostoon dna-tutkintaa varten. Josko ne kudosnäytteet sitten olis parempia noin "kypsyneessä" vainajassa, kuin minun 20 vuotta PHKS:ssä steriileissä olosuhteissa säilytettyjä, joista (ei saatu riittävää todistusvoimaan, eli "informatiivisuutta")..

Katsotaan nyt tämäkin tie johtaako mihinkään?

Ystävien, työtovereiden ja muiden kannattaa kyllä toisella silmällä hieman katsella ja seurata, jos Marjo on vaikka yllättäen "voittanu lotossa"..

Tähän lopuksi laitan vielä PS Juho Eerolan eduskunnalle jättämästä kirjallisesta kysymyksestä linkin ja tähän aihepiiriin olisin spesifi vastaamaan ihan omaelämänkerrallisesti, miten oma vanhempi, sosiaalitoimi ja valtio (oikeuslaitos) pakkovieraannuttaa lasta biologisesta isästään: https://www.suomenuutiset.fi/eerola-vieraannuttaminen-on-henkista-vakivaltaa-lasta-kohtaan/

Tässä vielä alkuperäisessä koossa tuo ilmoitukseni:


Helsingin hovioikeus tuli kannalleni, että vasta kuoleman jälkeen saan biologisen isyyden selvitettyä?


Helsingin hovioikeus antoi tiedotteen 1.2.2018, että isyysasiassa on vainajan hauta avattava dna-näytteen ottamista varten. Mies oli ollut haudattuna jo 33 vuotta. Ohessa oik.tri, professori Jyrki Virolaisen juttu aiheesta, joka julkaistu Prosessioikeusblogissa 3.2.2018:







Ohessa Helsingin hovioikeuden tiedote 1.2.2018:




Korkeimman oikeuden ratkaisu vuodelta 1984, johon jutussa viitattu:




Blogisti on ilmeisen huumorimiehiä, kun valokuvien kera viittasi jutussaan kuuluisaan taiteilija Salvador Daliin, jonka hauta avattiin hiljattain, myös isyystutkintaa ja näytteenottoa varten. Mikäli Virolaisella olis ollu munaa, niin olis viitannu edes parilla sanalla tähän blogiin ja blogistiin, joka on jo 30 vuotta taistellut ja yrittänyt saada siittäjäänsä isyystutkimuksiin ja antamaan näytteensä, mutta eihän ne "kaverit toisiaan tölvi"..

Jutun oli kirjoittanut Virolaisen Prosessioikeusblogiin asianajaja, ihmisoikeuksia opiskellut vaihtelevasti Markku Fredman, jonka omassa jutussa tapasin kevät/kesällä 1988, kun hän oli vielä harjoittelijana asianajaja Heikki Salon toimistossa Helsingissä. 

Tuolloin jo tämä kyseenalaista mainetta niittänyt herra totesi minulle, "etten tule koskaan saamaan isyysasiaani ajettua ja oikeutta", sillä hän tiesi jo tuolloin Juutalaisten jutskat!!

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Kissanpentujako me kaikki au-lapset vain olemme?



Helsingin yliopiston siviilioikeuden emeritusprofessori Urpo Kangas vertasi vastuutaan pakoilevia isiä - suhteessa lapseen, et "olis kuin kissanpennun hylkäsi"?

Ei ole siis mikään ihme, kun ylimmässä juristikunnassa on vallalla tälläinen sairas ajatusrakenne, niin liekö mitään uutta siinä, et isyysjuttuja istutaan oikeusasteissamme, ikään kuin "toisella korvalla", ja "kissanpentujen oikeudet" ei juurikaan vaassa paina ja tuomioistuinten loppuratkaisut ovat hävyttömässä ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa!

YLE:n 20.30 uutisjuttu 10.2.2018 löytyy tästä linkistä ja Yliopistollisen Urpon kommennti alkaa kohdassa 05.03: https://areena.yle.fi/1-4234237#autoplay=true

torstai 1. helmikuuta 2018

Hän, alfanaaras..



Kuvassa Terttu Alasippola 76 v. Orimattila. Susiperheen johtaja.


Hän on antautunut julkisuudelle ja avannut ihka oman fb-profiilin, jossa hänellä on 4 fb ystävää. Kyllä hän on kaunis. Hän on halutuin ja rakastetuin lady, varsamattilassa. Hänestä ei löydy virhettä ja vikaa, vaikka hakemalla hakisi, sillä hän on moitteeton ja virheetön, itse täydellisyys!

No, sitten asiaan. En ole päivittänyt ns. "isyyscaseani", sillä en ole nähnyt tarvetta siihen ja syystä, että en valittanut Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden kelvottomasta tuomiosta lokakuussa 2017, vaan jätin asian silleensä! Syy siihen oli se, että kun pääkäsittely pidettiin 4.10.2017 E-P:n käräjäoikeudessa Seinäjoella, niin sehän oli "näytösoikeudenkäynti" ja ns. "läpihuutojuttu". Oikeus jätti systemaattisesti pois ja kirjaamatta kaiken sen mitä olin puolestani esittänyt, asiallisesti- perusteluineen, kaikkineen ja vaatimukseni uudesta dna-tutkimuksesta, joka olis suoritettu (ei suomessa)? No, tämä ei minua todellakaan yllättänyt, kun tätä kokemusta on..

Varoituksen sananen kaikille heille, jotka haluavat selvittää omaa tai jälkikasvunsa isyyskysymystä, niin älkää jumalauta päästäkö äidin sylkinäytettä sotkemaan dna-tutkintaa, sillä se ei sinne kuulu! Kun kyseessä on isyyden selvittäminen "lapsi - isä", niin silloin tutkitaan vain lapsen ja isän sylkinäytteet, mutta jos isä ei enään ole elossa ja hänellä on olemassa esim. toisesta avioliitosta jälkeläisiä, niin sitten heistä otetaan tutkintaa varten sylkinäytteet ja verrataan niitä - lapseen, joka haluaa isyysasian selvittää. Äidillä tässä ketjussa ei ole mitään (virkaa), se oli ennen se, kun oli vain suppeampi tai laajempi veritutkimus käytössä (HLA-kudostyyppitutkimus), siis aikaa ennen dna:n tuloa, (suomessa 1990).

Toistan tämän jo ties kuinka monetta kertaa, niin minullahan kävi niin, et THL ja sen oikeusgenetiikan laitos tutki edesmenneen kasvatusisäni (16.1.1999) kudosnäytteet ja minun sylkinäytteeni. Niistä THL ei pystynyt määrittämään tarpeeksi todistusvoimaista näyttöä (tutkimus tulosta), että Toivo Alasippola olisi isäni. Tämän johdosta käräjätuomari soitti minulle ja pyysi lupaani, että äitini Terttu Alasippola velvoitetaan antamaan sylkinäyte. Menin halpaan ja suostuin, saatana kun olin tyhmä! Sitten kun saatiin äidin sylkinäyte, niin kas, kas tutkintatulokseksi saatiin "yli 99,999". On tämä niin jumalallista saatana. Mus on jotkut "Jumalaiset geenit" Perkele..

Jos jotakuta kiinnostaa se kelvoton Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden päätös, niin senhän voip kuka tahansa tilata ja löytyy nimelläni, mut sellaasta paskaa ei erkkikään alennu laittamaan blogiinsa!

Tämä päivtys oli tässä ja minulla ei ole sellaisia "lihaksia", että pystyisin tämän asian saattamaan päätökseen Jacob Södermanin eläessä. Häntä ei oikeus ole edes halunnut kuulla, saati velvoittanut antamaan "tipan sylkeään"..



Minä sain alkuni jossain saatanan nakkikioskilla juhannuksena 1964, mut tämän kuvan aikoihin (Uudenmaanläänin maaherra 1982-1989), tämä minun isyyden selvittely alkoi. 

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Vaalit män ja uutta pukkaa 2019..



Laura Huhtasaarelle 3 sija, upealla 6,9% äänimäärällä ja Haavistoilmiökin oli sulanut, kun Pekkaa äänesti vain 12,4%.

Istuvan presidentin oli hyvä lähteä vaaleihin median suosiossa ja suojeluksessa, vaikka kaikki vaalikoneet oli Lauran puolella! Istuvaa presidenttiä on vaikea ja siis lähes mahdotonta lyödä ja nyt Niinistö meni läpi 62,7% äänimäärällä ja onhan se toki kuitenkin kaukana 80% "kallupluvuista"! Me ei nyt sentäs vielä olla mikään Pohjois-Korea..

Muut:

Paavo Väyrynen 6,2, Merja Kyllönen 3, Tuula Haatainen 3,3, Matti Vanhanen 4,1 ja Nils (nato) Torvalds 1,5%.

Laura Huhtasaari ja Paavo Väyrynen teki näistä vaalit. Laura loisti osaamisellaan EU-politiikassa, arvokeskustelussa, maahanmuuttopolitiikassa ja monessa muussa. Kiitos siitä Lauralle!

PS:n on hyvä valmistautua nyt 2019 eduskuntavaaleihin ja sitä ennen on joitahii "maakuntavaaleja", mut nyt kannattaa pitää jatkuvasti ääntä, et se vaalivoitto seuraavissa vaaleissa tulee..