Löytyykö Korkeimmasta oikeudesta aitoa riippumattomuutta ja puolueettomuutta?

Kuvissa vasemmalta EU:n entinen oikeusasiamies ja vastapuoleni isyyskanteessa Jacob Söderman ja oikealla Korkeimman oikeuden uusi presidentti (1.1.2016) Timo Esko.

Tilanteeni on nyt varsin erikoinen, sillä kohta KKO:sta alkaa loppumaan esteettömät oikeusneuvokset, kun 8.9.2016 annettu ratkaisu sisälsi selvän tuomiovirheen "esteellisellä kokoonpanollaan". Tuolloin asian ratkaisuun osallistuivat tuomarit "Hirvelä ja Bygglin".

Aiemmin 28.10.2009 H2009/137, purkuhakemuksen ratkaisivat oikeusneuvokset "Raulos, Kitunen ja Häyhä". Sitten lähes 1½ vuotta kestäneenä purkuhakemuksen (käsittelyaika), KKO ratkaisi 21.11.2011, dnro H2010/166. Tuon hylkäämiseen osallistuivat oikeusneuvokset "Tulokas, Rudanko ja Koponen".

Oikeusneuvokset "Tulokas ja Raulos", ovat jättäneet Korkeimman oikeuden.

Laskujeni mukaan, nykyisin KKO:ssa toimivista oikeusneuvoksista 6 on osallistunut asiani käsittelyyn aiemmin ja ovat siten esteellisiä. Eli jäljelle jäävät 12 ja presidentti ovat esteettömiä, jollei muuta ilmene?

Tiedustelin tänään KKO:lta, että missä vaiheessa asia on ja kuka toimii esittelijänä, joten tässä kirjaamon vastaus:

Tähän loppuun on hyvä laittaa KKO:n työjärjestys, joka on edellisen presidentti Pauliine Koskelon vahvistama vuodelta 2006:

Kaksinaismoralismin huipentuma 20.11.2016

Suomen hallituksen perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk).

Suomessakin on vietetty tänään YK:n kansainvälistä lastenoikeuksien päivää ja ainoana huolena näytti olevan maamme lähihistoria ja menneisyys "lastensuojelussa ja sen sijaishuollossa" tapahtuneitten virheiden ja toistuvaislaiminlyöntien johdosta, jolloin maassamme oli vielä 1950 - 1970 saakka lapsiorjuutta ja lapsilla teetettiin raskasta pakkotyötä koulukodeissa ja muissa ns. "kasvatuslaitoksissa".

Itse vietin vajaan vuoden syksystä 1979 kevääseen 1980, Pernasaaren koulukodissa Jyväskylässä, joten tiedän mistä puhun. Pelkkä anteeksipyyntö ei riitä, henkistä ja fyysistä väkivaltaa kohdanneille sen ajan lapsille! Taloudellinen korvauskaan ei riitä, mutta se edes pyrkisi tuomaan "aidon hyvikkeen", anteeksipyynnön lisänä!

Minä en tuosta vajaasta vuodesta kaipaa mitään. En anteeksipyyntöä, en taloudellista korvausta, paitsi että mentäisiin nykyhetkessä itse asiaan ja alettaisiin edes noudattamaan säädettyjä lakejamme!!

Miten voi olla mahdollista, ettei lastenoikeudet toteudu vieläkään, vaikka uusi isyyslaki astui voimaan 1.1.2016? Miksi siis ei vieläkään voi biologista isyyttä selvittää, kuten laki sen säätää ja määrää, vaan Korkein oikeus edelleen suojelee isyyden vapaamatkustajaa ja hänen oikeudellista ja biologista vastuutaan isänä?

Pyydän ja vetoan, että perhe- ja peruspalveluministeri ottaa kantaa ja selvityttää tämän dilemman valtioneuvostossa avainministereidensä kanssa, jotta lakia noudatettaisiin siten kuin se on säädetty ja eduskunnan tahto toteutuisi!

Tässä linkki ministeri Rehulan tämänpäiväiseen puheeseen: yle.fi/uutiset/3-9305109

28 vuotta isyysselvittelyä ja toiseen kertaan nyt jo kuolleen miehen isyys on kumottava!

Kuvassa asianajaja Hannu Viitanen Lahdesta.

Hän on lupautunut saattamaan asiani loppuun asti. Syvä kiitos ja kunnioitus siitä!

Aloitin biologisen isyyden selvittämisen itse (käsinkirjoitetulla) haastehakemuksella Porvoon kihlakunnanoikeuteen elokuussa 1988. Oli pakko opiskella itse alkeet, kun kukaan ei suostunut minua puolustamaan ja asiaani ajamaan. Tuolloin jo, olin käynyt kymmenittäin neuvotteluja ja henkilökohtaisia tapaamisiakin oli monia eri juristien kanssa ja minut tyrmättiin kaikkialla..

Yllätyksekseni sain haasteen Porvoon kihlakunnan oikeudelta ja istuntopäiväksi oli määrätty 19.10.1988 ja siitä lähti asiani etenemään monien vaikeuksien kautta. Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä toin esiin tosiasiat ja vetosin "perinnöllisiin ominaisuuksiini", että saisin oikeudelta määräyksen haastaa kuultavaksi äitini Terttu Alasippolan ja silloisen kirkonkirjoihin merkityn isäni Toivo Alasippolan. Oikeus oli myötämielinen ja sain heidät haastettua myöhemmin pidettävään oikeudenkäyntiin samana vuonna ja sitten oikeus heidät kuultuaan määräsi suoritettavaksi "laajemman veritutkimuksen"..

Keväällä 1989 Kansanterveyslaitoksen laboratorio suoritti perinnöllisyystutkimuksen, jolla nimellä se tuolloin oli, kun vielä käytössä ei ollut dna-tutkimusmenetelmää Suomessa, vaan se tuli paria vuotta myöhemmin maailmalta meillekin. Isyystutkimuksen todistusvoimaksi saatiin 83,1 prosenttia, joka silloisen oikeuskäytännön valossa ei riittänyt vahvistamaan Toivo Alasippolan isyyttä - minuun (hakijaa) nähden. Tästä johtuen pyysin ja vaadin silloista kihlakunnanoikeutta määräämään kuultavaksi ainutta isäehdokasta Uudenmaan-läänin maaherraa Jacob Södermania. Tähän ei oikeus suostunut, vaan löi päätöksen pöytään keskeneräisessä asiassa 14.6.1989. Loppu onkin jo sitten historiaa..

Nyt 28 vuotta myöhemmin on Korkein oikeus hylännyt asiani ja valituslupapyyntöni esteellisellä tuomarikokoonpanolla 8.9.2016. Siitä ja asian eri käänteistä on tässä blogissani kirjoitettu ja dogumentoitu alkuperäisasiakirjoin.

Nyt avustajani on keskittynyt uudelleen juttuuni ja tarkoituksena on kumota jo toistamiseen kasvatusisäni isyys, joka menehtyi keuhkoveritulppaan tammikuussa 1999. Hän oli pitkään sairastellut ja voimakas syöpälääkitys tuolloin päällä ja sen johdosta nyt tehtävä dna-tutkimusa on helppoa, sillä solu/kudosnäytteet ovat tallessa Päijät-Hämeen Keskussairaalassa. Kuollessa hänestä tehtiin vielä oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus, joka ikäänkuin "tuplavarmensi", että solu/kudosnäytteet ovat (varmassa tallessa) ja löytyy Päijät-Hämeen KS:n patologian laitokselta. Soitin eilen THL:n ja sitä kautta sain asialle varmennuksen!

Nyt toivon avustajalleni aa. Hannu Viitaselle työrauhaa ja informoin sitten myöhemmin, kun tutkintatulokset on selvillä ja asian etenemisestä..