Translate

torstai 26. marraskuuta 2015

Vokrasuhteen (sopimuksen) purku kaupungin ja sen jäsenen välillä ei saata olla vain tunnekysymys










Kun kaupunki lähtee niinkin rajuihin toimiin, kuin toistamiseen varoittamaan (kirjallisesti) sen vuokralaista, niin faktoja pitää olla ja kyseeseen ei saata tulla jokin asuinyhteisön muiden vuokralaisten keskenään tekemä "huutoäänestys".

Meidän tapauksessa oli kahteen eri otteeseen syksyllä 2011 ja nyt kesällä 2015 annettu kirjallinen varoitus kahden eri asukkaan keräämällä ns. "nimilistalla" ja häätötoiveella. Kaikki väitteet sellaisenaan oli Alavuden Vuokratalot Oy ja Alavuden Vuokra-asunnot Oy (nykyinen yhtiö), sellaisenaan hyväksynyt meidän häädönkohteilta selvitystä pyytämättä ja kuulematta?

Mihin hukkuin tuo 4 vuotta tuossa välissä? Miksei Laaksot tuona pitkänä ajanjaksona ollut tuottanut "häiriötä ja mielipahaa allekirjoittaneille naapureille"? Miksi vasta nyt? Siinäpä on oivallisia kysymyksiä, jotka Laaksot pystyvät seikkaperäisesti ja varsin selkeästi näyttämään mahdollisessa oikeuskäsittelyssä, mikäli niin pitkälle mennään. Löytyy ne myös Laakson blogistakin, tunnisteen "yhteisöllisyys" alta mm. 9.8.2015 päivitys, sekä toisesta blogistani saman tunnisteen alta 22.7.2015 päivitys http://laaksoek.blogspot.com/

Saamaamme  kohtelua aina 2009 syksystä alkaen, kun vielä saimme asua rauhassa ja ilman alituista vainoa ja pahantahtoisuutta Alavuden - Sapsalammella 6½ vuotta, ilman mitään ongelmaa naapureiden, saati kaupungin taholta, kunnes nuo 2 rivitalokiinteistöä myytiin alkuvuodesta 2011. Näin ja tällä menettelyllä Laaksot saatiin tuolloin "pakkohäädettyä" uuden omistajan toimesta, jolla kiinteistökauppaan perustuen, oli luonnollisesti oikeus irtisanoa vuokrasuhteemme. Rakennusarkkitehti tarvitsi molemmat kiinteistöt omaan käyttöönsä ja ne alennusmyynnillä kaupungilta sai, alle markkinahinnan, kun kaupunki oli niitä myynyt omilla nettisivuillaan 1½ vuotta ja mainostanut maakuntalehdissä, niin ostajan löytäminen oli jostain syystä vaikeaa ja hintaa piti kiihkeästi pudottaa! Huomattavaa tuossa oli se, että kun olimme tutustuneet uuteen omistajaan ja vuokranantajaan, niin hän minulle pahoitteli sitä, että meni ostamaan ko. kiinteistöt. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun olin häntä pyytänyt tutustumaan tähän blogiini..

Varsin merkillistä oli sekin, että kaupunki haki ARA:n lainoittamiin kiinteistöihin myyntilupaa vasta kaupanteon jälkeen? Ymmärtääkseni, muuntilupaa olisi pitänyt ARA:lta hakea heti ja viimeistään siinä vaiheessa, kun kaupungin valtuusto antoi luvan kiinteistöjen myynnille? Kannattaa lukea blogistani "yhteisöllisyys" alusta asti kaikki, niin saa käsityksen siitä, millaiseksi helvetiksi tämä keskittämisasuminen meille on muodostunut. Alunalkaen, meidät ohjattiin valmiiseen "pesään" jossa talonmies alkoi heti meitä häätämään ja siihen häätökuoroon osallistui muitakin asukkaita, mutta vailla ilman fakta perustetta!?

Voisi kuvitella millainen meteli siitä lähtisi käyntiin jos vaikka jotain turvapaikanhakijaa tai maassa jo turvapaikan saanutta esim. Somalia lähdettäis vastaavasti "nimilistoilla" häätämään, pelkästään ihonvärin, kulttuurin ja uskonnon vuoksi? Luulisin, että tasa-arvovaltuutettu, vähemmistövaltuutettu ja eduskunnan oikeusasiamies nostaisivat asiasta helvetinmoisen metelin!