Sinnikkyys- ja periksiantamattomuus palkitaan!

Kuvassa Alavuden virastotalo, jossa sijaitsee Etelä-Pohjanmaan oikeusaputoimiston Alavuden yksikkö. "Ken tuosta ovesta käy, saa kaiken toivon heittää"..

Yli viikko meni "5 minuutin" tulostukseen, kun aiempi sama päätös oli tehtynä valmiiksi (omalle julkiselle). Tuo päätös sisälsi kaikenlaista venkoilua ja paras niistä oli se, että vaikka avustajani minun ohella oli pyytänyt päätöstä "isyyden kumoamiseen/vahvistamiseen", niin edelleen he hauskuuttivat meitä pelkästään "isyyden kumoamisella"? No, se nyt on aivan sama, sillä nyt saatiin potkaistua juttu liikkeelle!

Tuosta Etelä-Pohjalaisesta oikeusapukulttuurista ym. voi käydä tutustumassa 5 vuoden takaiseen, kun minulta evättiin oikeusapu EU-tuomioistuimeen ja silloin katsottiin, ettei asiallani ollut "erityisen painavia syitä". Tuolloin oikeusministeriön kansainvälinen yksikkö 23.8.2010 antamallaan päätöksellä eväsi oikeusavun Lapuan oikeusapuyksikön pyynnöstä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin samaan aikaan oli useasti toista mieltä ja langettikin Suomelle useita ratkaisuja, joissa katsottiin isyysasioissa ihmisoikeussopimusta rikotun. Sama yleissopimus ihmisoikeuksien- ja perusvapauksien kunnioittamiseksi on sellaisenaan voimassa myös EU-tuomioistuimessa, johon minulle ei lupaa valtion taholta suotu!? Voi käydä tutustumassa: "Kanne EU-tuomioistuimeen".

Jossain vaiheessa tulee pakostakin eteen mm. valtion vahingonkorvausvastuu tästä elämänpituisesta kiusaamisesta ja syrjinnästä. Jokainen tahollaan voi jo valmiiksi miettiä, mitä sitä on tullut tehtyä ja nyt viimeksi "Etelä-Pohjanmaan oikeusaputoimi koko johdollaan"!

Avustajani tietoja en anna julki, sillä juuri nyt meillä on erityisen hyvä keskinäinen luottamus ja toivon niin jatkuvan, horjuttamisyrityksistä huolimatta. Tämä takaa hänelle työrauhan!

Tähän lopuksi vain lyhyesti totean, että kansainvälisesti kun valtio haluaa miellyttää, niin johonkin täysin epämääräiseen Ruanda oikeudenkäyntiin voidaan satsata miljoonia vain todistaakseen maailmalle, että olemme "muka, muka oikeusvaltio". Samanaikaisesti EIT antaa useita langettavia "tuomioitaan" Suomelle lastenoikeuksien eväämisestä ja syrjimisestä, niin ei viitsitä moiseen heittää "muutamaa tuhatta euroa", että saataisiin jonkin hiton erkin perhehelvetti päättymään:

Kuin kaksi marjaa tai karviaista

Kuvassa Kyösti Sallinen vas, ja hänen isänsä Yrjö Partinen, oikealla, keskustelee avustajiensa kanssa. DNA-tutkimuksella saatu tutkintatulos yli 99,999 varmuudella Partinen oli siittänyt Kyösti Sallisen. Helsingin hovioikeus palautti Yrjö Partisen valituksen johdosta (harasi dna-tutkimusta vastaan), takaisin Tuusulan käräjäoikeuteen 9.1.2014.Tuusulan käräjäoikeuden tuomio 21.3.2014, L 11/2426, tuomionumero 14/3137, Yrjö Partinen vahvistettiin Kyösti Sallisen isäksi.

Juttuun voit tutustua tässä blogissa tunnisteesta "lastenoikeudet" ja sieltä löytyy päivitykset "21.9.2012, 17.4.2013, 9.1.2014 ja 29.3.2014".

Jacob Söderman vas ja kuva lienee otettu aikajänteellä 1982 - 1985. Blogisti itse oikealla profiilikuvassa ja kuten näkyy, niin hiukka "väsyneenä". Näissä kuvissa ei esiinny isää, saati poikaakaan? Tähän oli päätynyt aikoinaan Porvoon kihlakunnanoikeus, vaikkakin laajempi veritutkimus keväällä 1989 antoi 83,1% todistusvoiman! Isyyden poissuljenta/vahvistaminen vaatii tänäpäivänä yli 98% todistusvoimaa oikeuskäytännössä!! Perkele!!!

Tässä laitan nyt ensikerran kaiken blogiin, alkuperäisistä pöytäkirjoista - päätöksineen kopiot ja vielä haluan huomioitavaksi, että oikeuden ääninauhoilta, joita ei enää ole (juttu lainvoimainen), on jutun pöytäkirjat - päätöksineen, kaikkineen, saatu näyttämään kovin "kauniilta". Merkillepantavaa on se, että julkisen oikeusavustaja Kimmo "OP" Holmbergin Vaasan oikeusapupiiristä eilen, piti sitä "ok:na"?. Hänen mielestään ko. ratkaisussa ei ole mitään ihmeellistä ja pitää sitä (oikeusvoimaisenakin)!? Totuuden siemen sieltä kyllä valistuneelle, tarkkasilmäiselle lukijalle löytyy.

(Päivitys 21.10.2015): 

Porvoon kaupungintalo, jossa aikoinaan istuttiin myös oikeutta.

Muistui mieleeni sellainen episodi ja erikoinen, jossa kihlakunnantuomari Kristiina Martimo jäi nolosti kiinni ja "hame nilkoissa"!

Oli lokakuu 1988 ja ensimmäinen oikeudenkäynti oli istuttu 19 päivä ja soitin kihlakunnanoikeuden yleiskansliaan tiedustellakseni, "milloin on välipäätöspöytäkirjat valmiit, että voisin ne noutaa". Ilmoitettiin, että menee n. 2 viikkoa..

Marraskuun alussa, tarkempaa päivää muistamatta, menin käymään tuomiokunnan kansliassa ja tiedustelin välipäätöstä. Kanslisti, katseli juuri hyväksyttyjä pöytäkirjoja mapeista ja totesi, "ettei ole täällä".. Hän meni vielä kihlakunnantuomarin virkahuoneesta tarkistamaan, että "löytyisikö sieltä"..

Jonkinajan kuluttua, tuli kanslisti nolon näköisenä ja tuskastuneena ilmoitti minulle, että "kihlakunnantuomari Martimo on käymässä Helsingissä ja että pöytäkirjat ovat hänen matkassaan, joten hän ei voi minulle jäljennöksiä antaa".. Pyysi tulemaan hakemaan myöhemmin.

Tuo kertoi sen oleellisen! Ilmeistä siis oli, että Kristiina Martimo oli käymässä Uudenmaan lääninhallituksessa tapaamassa Jackea ja kenties miettivät yhdessä pöytäkirjan ja välipäätöksen "ulkoasua", missä muodossa se uloskirjoitetaan. Olihan jutun ensimmäinen istunto varsin *tunteikas*!