Kuvassa kättelevät kaksi presidenttiä, joista vain toinen jää historiankirjoihin ryhdikkäänä suurmiehenä ja toinen taas "öhöm"..
Tarja Halonen ei uskaltautunut ryhtyä kilpailemaan Euroopan neuvoston ihmisoikeusasiamiehen paikasta, vaikka meidän ainut kommari ja KGB:n agentti Jaakko "Jakke" Laakso oli salassa sitä ihan Tarjalle räätälöinyt.
Iltalehti pääkirjoituksessaan tänään:
"Salamyhkäisestä operaatiosta vesiperä"
"Suomen Kuvalehden mukaan kyse on Euroopan neuvoston (EN) aikanaan Halosen itsensä aloitteesta perustamasta ihmisoikeusasiamiehen tehtävästä. Virkaa ovat tähän mennessä hoitaneet espanjalainen Euroopan parlamentin ex. puhemies José Maria Gil-Robles ja ruotsalainen Olof Palme-keskuksen johtaja Thomas Hammarberg. Vuonna 2006 täytettiin, Suomen ehdokas oli oikeuskansleri Paavo Nikula.
Ihmisoikeusasiamies edistää ihmisoikeuksia koskevaa tietämystä ja kunnioitusta EN:n jäsenmaissa. Halonen on useaan otteeseen maininnut kiinnostuksestaan lähteä kansainvälisiin tehtäviin, joten tehtävä olisi *sopinut* hänelle "idean äitinä" mainiosti.
Riittävän kannatuksen kokoon juoksija on toiminut Jaakko Laakso (vas), joka loi Euroopan neuvostossa näyttävän uran ja nousi EN:n puheenjohtajistoon. Laakson toiminta ja aktiivisuus ärsyttivät pääministeri Paavo Lipposta, ja SDP tiputti hänet 2003. Kummastutta SK:n uutisessa herättää sekin, että asiaa kerrotaan junaillun salaa hallitukselta ja ilmeisesti myös EN-suurlähettiläältämme.
Laakso lienee kysynyt Halosen suostumuksen kartoitukselleen jo aluksi. Kannatusta löytyi *tarpeeksi*, mutta silti Halonen harkitsi pitkään ja vastasi lopulta "kiitos ei". Perustelut - kuusivuotinen toimikausi ja Stasbourgiin muutto - ovat toki ymmärrettäviä, mutta nehän olivat kai jo alun perinkin tiedossa. Miksi siis koko vaivannäkö? Ehkä tehtävä ei sittenkään vastaa entiselle presidentille *sopivaa tasoa*.
Toisen kautensa Halonen on tarponut läpi joskus hammasta purren. Politiikkaa läheltä seuraaville toisen kauden anti on ollut pettymys, mutta suurelta yleisöltä presidentti sai arvosanaksi 8- tuoreessa kyselyssä (AL 30.10.2011).
Myös Martti Ahtisaari oli presidenttikautensa loppupuolella negatiivisen julkisuuden kehässä. Onneksi ulkomailla muistettiin hänen näyttönsä sovittelijana ja siitä alkoi hänen uusi nousunsa. Se huipentui Nobelin rauhanpalkintoon 2008. Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Ehkäpä korkeamman statuksen näkyvämpi ja lyhytkestoisempi projekti vielä löytyy Halosellekin".
Hoh.hoijaa, huokaisee jo erkkikin ja toivoa sopii, että rouva presidentille tarjotaan edes YK:n pääsihteerin virkaa, joka olisi sit varmaan Halosen arvolle sopiva virka?
Presidentti Haloselle kannatusta kerännt ex.kansanedustaja Jaakko Laakso on nykyään Azerbaidchanin presidentin asiamies".
Huom! Kuvan Jaakko Laakso ei onneksi ole mitään sukua!!
Muistan, kun aikoinaan eräs Jaakkomme "jännitti äänestystä EU-parlamentin pääsalin verhon takana". Sekin päätyi lopuksi suomelle nolosti.
Lainaus: IL tänään 9.11.2011.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti