Tämä blogini täytti vajaa kuukausi sitten 6 vuotta. Olen pyrkinyt ja yrittänyt tuoda mahdollisimman kattavasti ja objektiivisesti dokumentteihin perustuen, elämääni ja siihen vaikuttavia ongelmakohtia esiin, mitään salaamatta ja ketään suojelematta. Laittanut ns. "kalsarit tuleen"!
Toinen blogini " http://laaksoek.blogspot.fi/ ", sen perustin hieman myöhemmin. Sielläkin on painavaa asiaa!
Positiivista kehitystä on tapahtunut, että a) en ole saanut yli kahteen vuoteen "haastetta" ja b) "poliisikin on lopettanut turhat päivystyksensä päivä ja yöaikaan kotiosoitteeni välittömässä läheisyydessä ja olen näin ollen välttynyt laittomilta kotietsinnöiltäkin. Naapurisopu on näennäinen, mutta saamme olla ja elää rauhassa. Tämä ei vielä muutama vuosi taaksepäin ollut mahdollista, kiitos internetin ihmeellisen maailman!
Olen ollut havaitsevani mediassa ja politiikassakin viimeaikoina muutosta siihen suuntaan, että valtakunnassamme pikkuhiljaa voitaisiin aidosti ja rehellisesti avata yhteiskuntamme "tabuja" ja kiusallisia kipupisteitä. Tällä tarkoitan insestiä- ja insestipedofiliaa, sekä lapsiin kohdistettuja hyväksikäyttöjä - raiskauksia - raiskauksiin lavastamisia, kun vaikuttimena siihen on valtakunnan korkeimpia poliittisia henkilöitä, ylimpine virkamiehineen ja laillisuusvalvojineen, valtiokirkkoa unohtamatta ja SEn avomielistä arkkipiispaa, joka ilmeisesti vieläkin joutuu vastaamaan kysymykseen "tasa-arvoisesta avioliittolaista"? Onko kukaan kysynyt arkkipiispalta, että onko lapset "tasa-arvoisia oikeussubjekteja vanhempiinsa nähden"? Evankelisluterilainen valtiokirkkomme ei ole tehnyt minkäänlaisia *avauksia* tähän suuntaan, joiden soisi suosivan lastenoikeuksien vahvistumista maassamme..
Helsingin Sanomat sunnuntaina aloitti keskustelun kolumnin muodossa ja siinä toimittaja Maria Petterson tilitti omakohtaisesti sitä, kun lähipiiri sulki silmänsä ja korvansa, ei halunnut nähdä, vaikka vahva epäilys siitä, että tuttu ja tunnettu ystävä oli pedofiili. Kolumni löytyy HS:n verkkosivuilta "kaverimme oli hyväksikäyttäjä ja me emme tehneet mitään".
Toimittaja Tuomo Väliaho laati artikkelin ko. kolumnin johdosta ja sen voi käydä lukemasssa tästä linkistä www.hs.fi/kotimaa/a1437270312900 . Jutun otsikko oli mielenkiintoinen: "Kun ystävä sekaantuu lapsiin - hyväksikäytön salaaminen voi traumatisoida myös lähipiiriä".
Tämä logiikka osuu kyllä nappiin ja pidemmittä puheitta voidaan myös todeta, että kun valtio ja sen ylin poliittinen johto sekaantuu lapsiin ja vieläpä (omiin biologisiin lapsiinsa), niin sen salaaminen traumatisoi koko yhteiskuntaa, niin poliittista, kuin oikeudellistakin järjestelmää ja vakavasti vahingoittaa sitä!
Italiassa ja Roomassa tapahtui peräti se ihmeellinen, että Vatikaani ja itse Paavi alkoi vaatimalla vaatia katolisen kirkon tekemiä pedofiliarikoksia ja käynnistämään laajamittaiset tutkimukset ympäri maailman. Luonnollista lienee, että Paavi ja hänen aktiviteettia lopuilta tarvittiin tähän ja perustellusti voidaan huomio kiinnittää pieneen Suomeen ja kysyä, kenen "aktiviteettia" pitäisi vaatia, kun mediakaan ei ole kyennyt, vaan tyytynyt lähinna "pinnallisesti käsittelemään erinäisiä tapauksia" ja taasen vakavammista vaiennut täysin!
Sanotaan, että "kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa". Edellisessä tekstissä ei ole tuhatta sanaa, joten:
(Päivitys 30.7.15): Tämä päivitys on nyt 10 päivää myöhässä, sillä Alavuden seurakunnan pappi kävi kotonani tervehtimässä minua maanantaina 20.7 iltapäivällä ja toi seurakunnan "uudelle jäsenelle" lahjaksi "Kotikirkko, Alavuden kirkko 100 vuotta" teoksen, johon nyt olen paikkakunnalla jo yli 10 vuotta asuneena hieman tutustunutkin. Oli miellyttävä yllätys, että itse pappi käy tervehtimässä ja vielä tuli kotiin, toivottaen tervetulleeksi Alavuden seurakuntaan!
Juttelimme hetkenaikaa ja vieraamme suunnisti kohti nuorten rippileiriä, jota hän kertoi lähtevänsä pitämään. Nyt näin jälkikäteen tuli jotensakin kaksinainen olo, kun samanaikaisesti jotkin vastavoimat ovat meitä jälleen "häätämässä" kotoamme Alavuden asemalta ja sitten toisaalta pappi ja seurakunta toivottaa sydämellisesti tervetulleiksi!?
Emäntäni kanssa olemme keskustelleet, että mitä jos tämä Alavus nyt alkaisi olemaan tässä. Entäs jos lähdettäis kokeilemaan siipiä johonkin muualle, sillä tämä esisukulaisteni kunta on tässä! Vastoinkäymisiä on ollut, niin kuin niitä olisi varmasti ollut yhtälailla missä vain, mutta on ollut ilo tutustua hyviin ihmisiinkin, joita Alavudella on todella paljon.
Katsotaan, mutta kiitos Alavuden seurakunnalle ja papille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti