Kuvassa asianajaja Hannu Viitanen Lahdesta.
Hän on lupautunut saattamaan asiani loppuun asti. Syvä kiitos ja kunnioitus siitä!
Aloitin biologisen isyyden selvittämisen itse (käsinkirjoitetulla) haastehakemuksella Porvoon kihlakunnanoikeuteen elokuussa 1988. Oli pakko opiskella itse alkeet, kun kukaan ei suostunut minua puolustamaan ja asiaani ajamaan. Tuolloin jo, olin käynyt kymmenittäin neuvotteluja ja henkilökohtaisia tapaamisiakin oli monia eri juristien kanssa ja minut tyrmättiin kaikkialla..
Yllätyksekseni sain haasteen Porvoon kihlakunnan oikeudelta ja istuntopäiväksi oli määrätty 19.10.1988 ja siitä lähti asiani etenemään monien vaikeuksien kautta. Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä toin esiin tosiasiat ja vetosin "perinnöllisiin ominaisuuksiini", että saisin oikeudelta määräyksen haastaa kuultavaksi äitini Terttu Alasippolan ja silloisen kirkonkirjoihin merkityn isäni Toivo Alasippolan. Oikeus oli myötämielinen ja sain heidät haastettua myöhemmin pidettävään oikeudenkäyntiin samana vuonna ja sitten oikeus heidät kuultuaan määräsi suoritettavaksi "laajemman veritutkimuksen"..
Keväällä 1989 Kansanterveyslaitoksen laboratorio suoritti perinnöllisyystutkimuksen, jolla nimellä se tuolloin oli, kun vielä käytössä ei ollut dna-tutkimusmenetelmää Suomessa, vaan se tuli paria vuotta myöhemmin maailmalta meillekin. Isyystutkimuksen todistusvoimaksi saatiin 83,1 prosenttia, joka silloisen oikeuskäytännön valossa ei riittänyt vahvistamaan Toivo Alasippolan isyyttä - minuun (hakijaa) nähden. Tästä johtuen pyysin ja vaadin silloista kihlakunnanoikeutta määräämään kuultavaksi ainutta isäehdokasta Uudenmaan-läänin maaherraa Jacob Södermania. Tähän ei oikeus suostunut, vaan löi päätöksen pöytään keskeneräisessä asiassa 14.6.1989. Loppu onkin jo sitten historiaa..
Nyt 28 vuotta myöhemmin on Korkein oikeus hylännyt asiani ja valituslupapyyntöni esteellisellä tuomarikokoonpanolla 8.9.2016. Siitä ja asian eri käänteistä on tässä blogissani kirjoitettu ja dogumentoitu alkuperäisasiakirjoin.
Nyt avustajani on keskittynyt uudelleen juttuuni ja tarkoituksena on kumota jo toistamiseen kasvatusisäni isyys, joka menehtyi keuhkoveritulppaan tammikuussa 1999. Hän oli pitkään sairastellut ja voimakas syöpälääkitys tuolloin päällä ja sen johdosta nyt tehtävä dna-tutkimusa on helppoa, sillä solu/kudosnäytteet ovat tallessa Päijät-Hämeen Keskussairaalassa. Kuollessa hänestä tehtiin vielä oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus, joka ikäänkuin "tuplavarmensi", että solu/kudosnäytteet ovat (varmassa tallessa) ja löytyy Päijät-Hämeen KS:n patologian laitokselta. Soitin eilen THL:n ja sitä kautta sain asialle varmennuksen!
Nyt toivon avustajalleni aa. Hannu Viitaselle työrauhaa ja informoin sitten myöhemmin, kun tutkintatulokset on selvillä ja asian etenemisestä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti